Neljä kysymystä lapsen edusta kehitysviestinnässä

Kenen äänellä? Näkökulmia eettiseen viestintään kehityskysymyksissä -hankkeemme alkoi viime syys−lokakuun vaihteessa työmatkalla Nepaliin. Tarkoituksenamme oli kartoittaa niitä keinoja, joita nepalilaiset ovat käyttäneet vähentääkseen lapsityövoiman käyttöä ja edistääkseen heidän oikeuksiaan. Samalla keskustelimme paikallisten kollegojemme ja journalistien kanssa eettisistä tavoista viestiä haavoittuvassa asemassa olevien lasten elämästä. Tämän kevään aikana jatkamme aktiivisesti eettisen kehitysviestinnän pohdintaamme.

Olemme Interpediassa vuosien varrella keskustelleet paljon tavoista, joilla esitämme lapsia viestinnässämme, ja siitä, miten voisimme kertoa heidän tarinoitaan ja samalla suojella heidän yksityisyyttään. Olemme usein päätyneet käyttämään kuvia, joissa lapsi ei esiinny tunnistettavasti, vaan esimerkiksi takaa kuvattuna. Toisinaan olemme kirjoittaneet lapsista niin, että nimi on muutettu, jos tarina on sellaista vaatinut. Olemme yrittäneet tällä tavoin ottaa huomioon lapsen oikeuden yksityisyyteen.

Eettiseen viestintään ja journalismiin on olemassa monia hyviä ohjeistuksia ja suosituksia, mutta tämän hankkeen tarkoituksena on löytää toimivia kiteytyksiä näistä teemoista, jotta voisimme todella sisäistää hyvät käytännöt ja hyödyntää niitä paremmin jokapäiväisessä työssämme. Kuvien ja tarinoiden valinnassa ei voi kuitenkaan noudattaa mitään yksiselitteistä kaavaa, sillä jokainen tarina on yksilöllinen.

Lapsen tarinan ja kuvan käyttämiseen liittyvien kysymysten lisäksi tavoitteenamme on olla tietoisia stereotyyppien ja sensaatiohakuisuuden sudenkuopista. Haluamme välttää meiltä−heille ja ylhäältä−alas-tyyppistä kerrontatapaa ja yleistä varainhankinnan uhrikuvastoa, lisätä tasa-arvoista vuorovaikutusta ja antaa etelän toimijoille enemmän tilaa viestinnässämme.

Lapsen etua ei ole aina helppo määritellä, mutta voimme käyttää apuna muisti- ja kysymyslistoja. Nostan tähän nyt esimerkiksi neljä kysymystä:

1. Mitkä ovat viestintämme arvot?

Kuvien ja tekstien valinnan pitäisi perustua aina kunnioitukseen, tasa-arvoon ja oikeudenmukaisuuteen. Lapsijärjestöllä lapsen etu ja suojelu ovat erityisasemassa. On tärkeää varmistua siitä, ettei lapselle aiheudu häneen liittyvien tietojen julkaisemisesta ongelmia tai jopa vaaraa.

Nämä arvot on hyvä pitää mielessä, kun mietimme millaisen kuvan lukija saa viestistämme: esitämmekö lapsen uhrina vai aktiivisena yksilönä, joka voi vaikuttaa omaan elämäänsä? Lasta on suojeltava, mutta on myös tärkeää, että hän tulee kuulluksi.

2. Kumpi on tärkeämpää: tarve paljastaa yhteiskunnan epäkohtia vai yksittäisen lapsen etu?

Tämä on lapsijärjestön näkökulmasta aivan selvää: lapsen etu menee kaiken edelle. Epäkohtia ja ongelmia voi hyvin tuoda julkisuuteen myös siten, ettei lapsen henkilöllisyys paljastu.

Nepalissa on viime aikoina paljastunut useita raakoja väkivallantekoja naisia ja nuoria tyttöjä kohtaan. Näimme matkamme aikana sanomalehdissä monenlaisia tapoja kertoa uhreista: oli käytetty vain nimen ensimmäistä kirjainta ja kuvattu vain selkää, kerrottu tapahtumasta piirroskuvin tai jopa julkaistu uhrien sekä nimet että kuvat. Nämä tapahtumat herättivät vilkasta keskustelua nepalilaisten keskuudessa eettisen viestinnän työpajassamme Kathmandussa.

Lapsen oikeuksien rikkomuksia on tuotava yleisön tietoisuuteen, mutta miten sen voisi tehdä lapsen etua kunnioittaen? Mitä arkaluontoisempi aihe, sen tarkemmin on suojeltava lapsen yksityisyyttä ja jäljitettävyyttä.

Tässä piilee yksi varainhankinnan etiikan ydinkysymyksistä: vaikka traagiset tarinat saattaisivat herättää ihmisten säälin tunteet ja halukkuuden lahjoittaa, on valittava tapoja, joissa yksittäistä lasta ei käytetä hyväksi avustusvarojen keräämisessä.

3. Voiko aikuisten sananvapautta rajoittaa lapsen edun vuoksi?

Voi ja pitää. Kun lapsia haastatellaan tai kuvataan, on kuvien ja tarinoiden käyttöä varten hankittava lupa lapsen huoltajalta. Joskus on luvasta huolimatta harkittava tarinan julkaisua, jos on syytä epäillä, ettei huoltaja kykene arvioimaan lapsen etua. Kyse voi olla tietämättömyydestä tai vanhemmalla saattaa olla niin suuri tarve tuoda jokin epäkohta julkisuuteen, että on valmis uhraamaan lapsensa yksityisyyden asian hyväksi. Nepalilaisen yhteistyökumppanimme CWISH:n tiimipäällikkö Babu Ram Gautam korosti, että heidän on jokaisessa tapauksessa harkittava julkaisua, vaikka lupa olisi olemassa. Lapsen oikeus yksityisyyteen on vahvempi kuin aikuisten.

Luvan kysymisen yhteydessä on muistettava selvittää, että ovatko huoltajat ja lapsi tietoisia mihin kaikkialle ja millaisiin tarkoituksiin materiaalia voidaan käyttää. Tässä yhteydessä on hyvä kysyä myös itseltään: entä jos kyseessä olisi oma lapseni?

4. Kuvaako viestimme ja valokuvamme todellisuutta?

Suomi on pieni maa ja kehittyvät maat näkyvät viestinnässä ja mediassa täällä yksipuolisesti. Uutiskynnyksen ylittävät yleensä sodat, luonnonkatastrofit, nälänhädät tai muut kriisit. Kun työskentelemme haavoittuvaisten ihmisryhmien kanssa, on vaarana toistaa tätä stereotypiaa.

Olemme tottuneet uhrikuvastoon, mutta miten voisimme rikkoa tätä kuvaa? Kärsivän lapsen kuvan sijaan me ja monet muut järjestöt olemme valinneet enemmän iloisia ja hyvinvoivia lapsia viestintäämme. Mutta onko tämä totuudenmukainen kuva yhteistyömaistamme? Molemmat ääripäät ovat olemassa ja todellisia, mutta niiden välissä on valtavasti harmaata aluetta, se etelän yhteiskuntien moninainen todellisuus, jossa on harvoin pelkkää mustaa ja valkoista. On suuria yhteiskunnallisia ongelmia ja toisaalta valtava määrä järjestöjä ja aktivisteja, jotka tekevät työtä paremman huomisen puolesta. Onnistumisia ja epäonnistumisia. Voimmeko me tehdä jotain, jotta kuvamme näistä maista monipuolistuisi?

Olemme Interpediassa viimeisten vuosien aikana pyrkineet tietoisesti lisäämään viestintää, jossa kerromme aktiivisesta kansalaisyhteiskunnasta, paikallisista, joilla on asiantuntemusta ja kykyä vaikuttaa. Kirjoitussarjassamme #Etelänvahvatnaiset olemme nostaneet esiin erityisesti naistoimijoita.

Tällä tiellä aiomme jatkaa. Kenen äänellä? -hankkeemme osana valmistuu minidokumentti lapsityön vastaisesta työstä Nepalissa. Siinä pääosassa ovat nepalilaiset itse. On ilo ja kunnia olla mukana heidän tärkeässä työssään.

Järjestämme Tampereen yliopistolla seminaarin eettisestä kehitysviestinnästä ja -journalismista perjantaina 22.3.2019 klo 10:15 alkaen. Tervetuloa mukaan keskustelemaan!

Lisätietoja Frame, Voice, Report! -hankkeesta Kenen äänellä? Näkökulmia eettiseen kehitysviestintään

Lähteet:

Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa – Lastensuojelun keskusliitto LSKL
Principles and Guidelines for Ethical Reporting – Children and Young People under 18 years old (UNICEF)
Child Rights and the Media – Putting Children in the Right (International Federation of Journalists)
A Guide to Understanding and Implementing the Code of Conduct on Images and Messages (Dochas)

Tue Interpedian työtä Nepalissa

Lue lisää: Interpedian kehitysyhteistyö Nepalissa

Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.