Tässä kirjoituksessa käymme läpi kansainvälisesti adoptoidun lapsen ja tämän perheen kannalta tärkeitä taustatekijöitä, jotka terveydenhuollon ja kasvatusalan työntekijöiden on hyvä tiedostaa. Neuvolan ja kasvatusalan työntekijöiden sensitiivinen, rauhallinen ja asiantunteva kohtaaminen voi olla ratkaiseva tekijä adoptiolapsen ja perheen hyvinvoinnin tukemisessa. Adoptioperhe tarvitsee: vanhemmuuden tukemista yksilöllistä kohtaamista kuuntelua lapsen traumatietoista kohtaamista kiintymyssuhteen merkityksen ymmärrystä adoptiotietoista yhteistyötä. Jokainen adoptiolapsi on yksilö taustaltaan ja luonteenpiirteiltään. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että heillä on menetyksiä ja kiintymyssuhteen katkeamisia taustallaan, ja kaikki heidän elämässään on muuttunut adoption myötä. Kun lapsen turvallisuudentunne kehittyy, luo se hyvän pohjan kaikelle oppimiselle, itsesäätelylle ja sosiaalisille taidoille. ”Turvallinen kiintymyssuhde on paras ”hoito”. Kun lapsi tuntee olonsa rakastetuksi ja turvatuksi, kehitys yleensä seuraa perässä.” Alussa adoptioperheessä tärkeintä on vanhemman ja lapsen välisen kiintymyssuhteen muodostuminen ja lapsen turvallisuudentunteen vahvistaminen Adoptioperheen kohtaamisessa olennaisinta on pohtia, miten lapsen turvallisuudentunnetta voidaan tukea. Alussa perheeseen kiinnittymisen ja turvallisen kiintymyssuhteen tukeminen on tärkeämpää kuin lapsen mahdollisten kehitysviiveiden kirjaaminen ja korjaaminen. ”Sormia imevän lapsen purenta on helpompi korjata myöhemmin kuin aivot.”– adoptioäiti Turvallisuus ja kiintymyssuhde ovat kivijalka, jolle lapsen myöhempi kehitys ja oppiminen rakentuvat. Adoptiolapsen kehitys voi olla epätasaista Yleensä adoptiolapsen kehitys ottaa harppauksia perheeseen tulon jälkeen ja hän alkaa saavuttaa ikätovereitaan. Geneettisesti suomalaisen lapsen kasvukäyrät ja muut kehitysetapit eivät useimmiten ole soveltuvia adoptiolapsen kohdalla. Kehitystä ei kannata verrata standardikäyriin tai lapsen kronologiseen ikään vaan ennemmin adoptiolapsen omaan lähtötasoon. Adoptiolapsen kehitystä kuvataan usein palapelimäiseksi. Kehitys voi olla edellä joissakin asioissa, sillä hän on saattanut joutua lapsiryhmässä toimimaan itsenäisesti. Toisaalta kehitys voi olla jäljessä monella tavoin. Lapsella voi olla viivettä kielen, tunnesäätelyn, motoristen ja sosiaalisten taitojen kehityksessä sekä pituuskasvussa. Traumatietoinen ja sensitiivinen lähestymistapa on tärkeää Adoptiolapsen taustalla on menetyksiä, kiintymyssuhteen katkeamisia, surua ja traumoja. Perheeseen tulon alkuvaiheessa adoptiolapsen taantuminen on yleistä. Taantuminen myös terveydenhoidollisissa tilanteissa on varsin yleistä ja normaalia. Näin lapsi viestii, mitä hän on jäänyt vaille ja mitä hän tarvitsee. Traumataustainen lapsi on usein taistele tai pakene -tilassa. Jatkuvasti varuillaan oleva lapsi kuormittuu herkästi – hän tarvitsee turvaa, ennakointia ja rauhallisia siirtymiä sekä mahdollisuuksia palautumiseen. ”Älä korosta lapsen erilaisuutta – tue lapsen kuulumisentunnetta.”– adoptioäiti Lapsen käyttäytyminen on viestintää Lapsi voi reagoida voimakkaasti uusiin tilanteisiin, hoitotoimenpiteisiin ja vieraisiin aikuisiin. Jos lapsi käyttäytyy ei-toivotulla tai erikoisella tavalla, hän ei ole ilkeä tai tuhma, vaan hän toimii niillä taidoilla ja voimilla, joita hänellä siinä tilanteessa on. Käytös voi olla opittuja selviytymiskeinoja, keinottomuutta kielen ja kokemusten puuttuessa, pelkoa jne. Hän tarvitsee kärsivällisyyttä ja empatiaa, tukea tunnesäätelyyn ja kommunikaatioon (esimerkiksi kuvat voivat auttaa). Älä vaadi lapselta ikätasoista selviytymistä tai reippautta. Adoptiolapsi saattaa pinnistellä uusissa tilanteissa, mikä voi näyttäytyä positiivisena selviytymisenä. Todellisuudessa kuitenkin hetki voi olla hänelle kuormittava ponnistus, jota perheessä puretaan pitkään. ”Me emme voi käydä kuin yhdessä kaupassa kerralla. Jos kaikkea ei löydy, niin sitten olemme ilman. Liikakuormitus vie lapselta ruokahalun ja unet viikoksi tai kahdeksi.”– adoptioäiti On hyvä tiedostaa, että adoptiolapsi voi kokea myös ammattilaisten kotikäynnit uhkaavina. Menetyksiä läpikäynyt lapsi saattaa pelätä, että tarkkailu ja arviointi johtaa jälleen uuteen hylkäämiseen. Usein adoptiolapset pelkäävät laitokseen palauttamista jossain vaiheessa elämäänsä. Kodin pitäisi olla lapselle turvapaikka. Vanhemmat ovat lapsensa asiantuntijoita Adoptiovanhemmat tuntevat lapsensa ja tämän taustan. He tietävät parhaiten, miten juuri heidän lapsensa kanssa kannattaa toimia. Adoptiovanhemmat ovat myös hankkineet paljon tietoa adoptiosta ilmiönä ja sen merkityksestä lapsen elämässä. He ovat valmistautuneet terapeuttiseen vanhemmuuteen. Silti adoptiossa ei ainoastaan lapsi vaan myös vanhemmat ovat aivan uudessa tilanteessa, ja hekin voivat tarvita tukea. Yhdessä keskustelemalla molemmat osapuolet voivat saada uusia näkökulmia adoptiovanhemmuuteen. Tue adoptiovanhempien vanhemmuutta, vaikka keinot poikkeaisivat normivanhemmuudesta. Usein esimerkiksi vanhemman vieressä nukkuminen on tarpeellista pitkään adoptioperheessä. Tässäkin on tavoitteena lapsen turvallisuudentunne. Adoptiolapsella ei tullessaan välttämättä ole kokemusta perhe-elämästä, lastenkodissa kasvaneelle lapsiryhmä on tutumpi. ”Lapsen kuulumista perheeseen, kuulumista vanhemmilleentäytyy tukea ja kunnioittaa kaikin keinoin.”– adoptioäiti Älä koske tai ota syliin ilman lupaa, ohjaa lapsi hakemaan turvaa ja läheisyyttä vanhemmiltaan. Miten adoptioperhe eroaa maahanmuuttajaperheestä? Maahanmuuttajaperheen lapsi kasvaa biologisessa perheessään, joten hänellä on ollut mahdollisuus muodostaa turvallinen kiintymyssuhde. Tällöin voi olla perusteltua suositella lapselle esimerkiksi pikaista siirtymistä varhaiskasvatuksen pariin uuden kielen oppimiseksi. Adoptioperheessä keskeisin tavoite maahantulon jälkeen on kuitenkin perheeseen kiinnittyminen. Kotikielen myötä adoptiolapsi oppii myös uuden äidinkielen. Jos adoptiolapsi on tullut maahan hieman isompana, saattaa koulun lykkääminen olla lapsen edun mukaista. Kuormitusherkältä lapselta ei tulisi vaatia liikaa liian nopeasti. Yhteistyötä lapsen parhaaksi Vanhemmat, terveydenhuollon ja kasvatuksen työntekijät voivat toimia yhteistyössä verkostona ja luoda kansainvälisesti adoptoidulle lapselle sellaiset olot, joissa hän voi kiintyä perheeseensä turvallisesti, tottua elämään perheessä ja uudessa kotimaassaan. Kaikki lapset ansaitsevat ja tarvitsevat lapsuuden, aikaa olla pieni ja tarvitseva. Annetaan yhdessä mahdollisuus hyvään lapsuuteen myös adoptoiduille. Kirjoittajat ovat Interpedian sosiaalityöntekijä ja adoptiovastaava Lue lisää: Kiukkua ja vireystilan vaihteluita – miksi lapsi käyttäytyy kuten käyttäytyy Traumataustan vaikutus adoptioperheessä Adoptio on uusi mahdollisuus lapsen aivojen kehitykselle Traumatisoitunut lapsi osana perhettä Koskaan ei ole liian myöhäistä muodostaa kiintymyssuhdetta