Kiintymyssuhdetrauma on yksi ihmisen syvimmistä haavoista, ja adoptiolapsen taustalla on yleensä vähintään yksi kiintymyssuhteen katkeaminen. Rakkaus ei yksin paranna traumaa, mutta uusi kiintymyssuhde antaa lapselle mahdollisuuden nähdä itsensä rakastavan ihmisen silmin ja tilaa surra aiempia menetyksiä. Trauma muovaa aivoja ja hermostoa Vaikea kiintymyssuhteeseen kohdistuva traumakokemus on ollut henkeä uhkaava. Tällainen tausta voi aktivoitua adoptiolapsella jostain arjen tilanteesta, jolloin lapsen reaktio voi tuntua täysin ylimitoitetulta. Se on kuitenkin lapsen terve reaktio tilanteeseen, jonka hän kokee uhkaavana. Hermosto on muovautunut eloonjäämistaisteluun. Trauma muuttaa aivojen rakennetta. Amygdala, joka vastaa tunnereaktioista, voi jatkuvassa ylikäytössä kasvaa. Tästä seuraa hypervigilanssi eli lapsi on jatkuvasti varuillaan ja ylivirittyneenä. Tällaisessa tilassa kognitiiviset taidot taantuvat eikä muisti toimi normaalisti. Kaikki energia menee jatkuvaan valppaustilaan. Valppauden lisäksi traumaoireita ovat esimerkiksi: somaattiset oireetunivaikeudet, heräily, nukahtamisongelmat, painajaisettakaumat, ahdistuneisuus, paniikkioireet (adoptiolapsella nämä ovat usein ajalta ennen sanoja – epämääräisiä tuntemuksia, joille ei ole sanoja)tunteiden tunnistamisen ja sääntelyn haasteet (ei luoteta omiin tunteisiin)ärtyneisyys, keskittymisvaikeudetregressio, turvattomuus, takertuminen, liiallinen itsenäisyystarve tietää ympäristöstä kaikki, hallinnan tarvehuomion vaatiminen, tunnetilan vaihdoksetruokahaluttomuus tai ruuan varasteluvaikeus tunnistaa vaarallisia tilanteitahallitsematon aggressiodissosiaatio (lapsi ei reagoi) Adoptioperheeseen siirtyminen on myös traumakokemus lapselle. Perheeseen tullessa lapsilla on erilaisia selviytymisstrategioita. Hän saattaa olla hyvin itsenäinen tai taantua, osa lakkaa itkemästä ja toiselle taas tilanne voi aiheuttaa kauhua. Sama lapsi voi reagoida monella eri tavalla. ”On hyvä antaa adoptoidulle iästä riippumatta pienen lapsen hoivaa, sillä ne voivat olla korvaavia kokemuksia.” – Nina Pyökäri Mitä vanhempi voi tehdä? Lapsi oppii tavallisesti itsestään vuorovaikutuksessa, joten vanhemman ihaileva rakkaus antaa lapselle käsityksen itsestä. Adoptiovanhemman ja -lapsen suhteen alussa, kun tiivis yhteys ei ole vielä syntynyt, kannattaa valita taistelunsa. Esimerkiksi jos hampaiden harjaus tai muut välttämättömät rutiinit aiheuttavat riitoja, ne voi lisätä päivärutiineihin, kun yhteys lapseen on syntynyt. Lastenkodin hoivassa on usein puutteita. Lapsi on saattanut oppia, ettei hän voi luottaa tunteisiinsa ja kykyynsä tunnistaa perustarpeitaan, jos niihin ei vastata. Adoptiovanhempi voi korjata näitä puutteita luomalla arjesta ennakoitavaa, turvallista ja rauhallista. Hän voi osoittaa lapselle, että tämä on hyvä, ihana ja arvokas suojelemalla, ihailemalla, auttamalla, sanoittamalla, kohtaamalla leikillisesti ja luomalla rutiineja. Se mikä on rikottu, on pyrittävä kohtaamaan. Vanhempien on hyvä kannustaa lasta negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Tämä tarkoittaa tunteiden opettelua, tunnistamista ja sanoittamista, lapsen kaikenlaisten tunteiden hyväksymistä. Turvallinen suhde on hyvin tärkeää. Autoritaarinen kasvatus on ongelma traumataustaisen lapsen kohdalla. Tunnistamaton trauma usein näkyy viimeistään murrosiässä, kun hormonit käynnistävät taantuman. Lasta voi auttaa pärjäämään tunteiden kanssa opettamalla erilaisia säätelykeinoja. Työkaluja tähän tarjoavat muun muassa lastenkirjat (esim. Fanni-sarja), tunnetaitojen käsikirja, tunnekuvastot ja tunteiden intensiteetin lämpömittarin kuva. ”Tämä kaikki voi pelottaa, mutta on aina parempi tietää näistä etukäteen. Traumalapsen paras mahdollisuus on saada vanhempi, joka on kiinnostunut näistä asioista ja ennen kaikkea kiinnostunut hänestä.”– Nina Pyökäri Osallistuimme 12.11.22 webinaariin Trauman vaikutukset ja tunteiden säätelyn haasteet adoptioperheissä. Järjestimme webinaarin yhteistyössä Helsingin kaupungin adoptiotyöryhmän sekä Yhteiset Lapsemme ry:n kanssa. Webinaarin luennot: Kehityksellinen trauma ja sen vaikutukset perheen arjessa / Nina Pyökäri, nuorisopsykiatri, integratiivinen psykoterapeutti, TYKSVanhempien psykologinen joustavuus ja miten tukea lasten tunteiden säätelyn oppimista? / Anna Vuorivirta, psykologi, KKT-keskus Arvo Webinaarissa mainitut esimerkit ja lähteet: Mielenterveystalo: ohjeita ahdistuneen lapsen vanhemmilleDr. Becky Bailey: Anger – how to coach your child through itDr. Dan Siegel: The Whole-Brain ChildKaryn B. Purvis: The Connected childNancy Newton Verrier: The Primal Wound, Understanding the Adopted ChildSherrie Eldridge: Twenty things adopted kids wish their adoptive parents knewVivien Norris ja Helen Rodwell: Parenting with Theraplay: Understanding attachment and how to nurture a closer relationship with your child.