Järjestimme marraskuussa toisten adoptiotoimijoiden kanssa seminaarin Adoptiovanhemmuuteen kasvaminen − adoptiolapsen tarvitsevuuden kohtaaminen. Seminaarissa mm. oikeuspsykologi Vasilisa Järvilehto puhui traumatisoituneista lapsista perheessä. Traumatisoitunut lapsi on joutunut kokemaan jotakin, joka on hänelle hallitsematonta ja sietämätöntä. Siihen liittyy voimakkaita tunteita ja oman tai jonkun toisen fyysisen koskemattomuuden rikkoutuminen tai sen uhka. Yksikin voimakas pelkotila tai sokki voi johtaa traumaan ja esimerkiksi traumaperäiseen stressihäiriöön. WHO määrittelee kaltoinkohtelun laajasti eli se käsittää monenlaista hyväksikäyttö- ja väkivaltatapauksista laiminlyönteihin. Harva Suomeen adoptoitu lapsi on säästynyt kokonaan kaltoinkohtelulta. ”Lapsen kokemus on kuitenkin aina yksilöllinen. Se mikä sinusta vaikuttaa traumaattiselta, ei välttämättä ole sitä lapselle ja päinvastoin.” Mieltä suojaavina tekijöinä voidaan kuitenkin nähdä toimivat sosiaaliset suhteet, läheinen suhde vanhempaan tai luotettavaan aikuiseen sekä hyvä kognitiivinen kapasiteetti. Lapsi tarvitsee keinoja suojata itseään. Tässä tukena ovat tavallinen ja toimiva arki sekä vilpitön rakkaus. Syyt käytöksen takana Laiminlyönnin seurauksena lapsi usein kehittää erilaisia selviytymiskeinoja, jotka voivat ilmetä perheeseen tultua ongelmakäyttäytymisenä. Esimerkiksi lastenkodissa opitut selviytymiskeinot eivät toimi enää perheessä, joten niiden tunnistaminen tärkeää. ”Nuorimmalla adoptiolapsellani oli tapana piilottaa ruokaa. Uudestaan ja uudestaan löysin ruokavaraston hänen sänkynsä alta. Minua helpotti se, että tiesin sen johtuvan hänen lastenkotitaustastaan. Hän ei tehnyt sitä pahuuttaan. Sillä tavoin hän on selvinnyt olosuhteissa, jotka itse voin vain kuvitella.” – adoptiovanhempi Kaltoinkohtelun kokemukset voivat näyttäytyä post-traumaattisen stressireaktion oireiluna. Lapselle voi tulla takaumia ja painajaisia tai hän voi olla jatkuvasti ylivirittäytynyt. Traumatisoitunut lapsi saattaa reagoida voimakkaasti tilanteisiin, joissa ei ole uhkaa. Hänen aivonsa eivät ehkä vielä tunnista, että nyt tilanne on toinen, eivätkä aiemmat uhat ole enää läsnä. Hän ei välttämättä lue hyvin äänensävyjä tai sanatonta viestintää. Voit rauhoittaa lasta sanoittamalla, harjoitelkaa yhdessä ilmaisutapoja ja rentoutumista. ”Älä ota lapsen käytöstä henkilökohtaisesti.” Jos lapsi tarrautuu sinuun lähtiessäsi kauppaan, kerro, että tulet varmasti takaisin etkä jätä häntä. Lapsi voi tarvita lukemattomia toistoja ja harjoittelua. Ongelmakäytöksestä poisoppiminen on mahdollista. Kestänkö lapsen tunteet ja tarinat? Miten kohdata traumatisoitunut lapsi? Tärkeää olisi viestiä lapselle, että aikuinen kestää kaiken, mitä lapsi kertoo. Hätääntyminen, vähättely tai dramatisointi eivät edistä asiaa. Tilanteessa ei edes tarvitse löytää sanoja, usein kuuntelu riittää. Me kaikki tarvitsemme tunnetta, että tulemme kuulluiksi. Isommalta lapselta voi kysyä, mikä häntä auttaisi tällä hetkellä parhaiten. Toipumisen kannalta on olennaista se, miten läheiset reagoivat lapsen kertomuksiin. Etsikää yhdessä tapoja ilmaista tunteita, joille ei löydy sanoja. ”Mikään vaikea tapahtuma ei määritä yksilöä loppuelämäksi, siitä voi päästä yli ja elämä voi jatkua.” Kerro lapselle kurinpidosta ja säännöistä. Lapsen on hyvä kuulla, että ruumiillinen kuritus on meillä kiellettyä. Hänen on hyvä myös tietää yhteiset säännöt. Sanoita tunteita ja tekoja. Esimerkiksi, jos lapsi juoksee kovaa keskelle tietä ja aikuinen huutaa tai juoksee perään, se ei johdu siitä, että aikuinen on vihainen vaan kyse on suojelusta. Lapsi voi tulkita kokemustensa perusteella tilanteen uhkaavaksi. Tapahtumien ja muutosten ennakointi on hyväksi kaikille, mutta etenkin heille, jotka ovat oppineet olemaan varuillaan. ”Viestitä sitä, että lapsi on turvassa, haluttu ja pidetty, osaava ja arvostettu. Kerro olevasi saatavilla ja halukas auttamaan.” Muista pitää huolta myös itsestäsi ja jaksamisestasi. ”Lapsilla on taipumus kasvaa tervettä kohti.” Lähde: Seminaariesitys 16.11.2019, Vasilisa Järvilehto, oikeuspsykologi, HUS