Eurooppalaisten adoptiojärjestöjen kattojärjestön huhtikuisen (17.–18.4.2024) konferenssin teemana oli The Generational Impact of Adoption. Päivien aikana kuulimme mm. tutkimustietoa adoptoitujen vanhemmuudesta ja adoptiovanhempien isovanhemmuudesta sekä adoptoitujen kokemuksista. Lisäksi saimme kuulla tarinoita perheistä: adoptioisä ja tytär, joka on myös adoptioäiti, kertoivat omista kokemuksistaan, ja adoptioäiti biologisen tyttärensä kanssa kertoi sisarussuhteista perheessä, jossa on sekä adoptio- että biologisia lapsia. Perheen biologisen lapsen ääni voi usein jäädä kuulumattomiin adoptiokeskustelussa. Positiivinen suhden syntymämaahan lisää hyvinvointia Adoptoitujen kokemuksia ja identiteetinmuodostusta käsiteltiin monin eri tavoin. Tutkimustiedon mukaan positiivinen suhde syntymämaan kulttuuriin lisää adoptoitujen tyytyväisyyttä elämässä. Jälleen kerran esille nousi myös avoimen adoptiokeskustelun merkitys perheessä. On tärkeää, että vanhemmat tarjoavat adoptoidulle turvallisen paikan, josta tämä voi tutkia syntymämaansa kulttuuria ja etnistä identiteettiään ja sukkuloida näiden kahden kulttuurin välillä ja solmia niiden välille langan, joka tukee omaa identiteettiä. Lapsi ei välttämättä kysy oma-aloitteisesti syntymämaastaan, vaikka haluaisi. Silti vanhemman kannattaa pitää asiaa esillä, että lapsi tuntee voivansa puhua taustastaan avoimesti. Vanhempien on hyvä pitää yllä arvostavaa suhdetta syntymäkulttuuriin, vaikka lapsi ei aina olisi niin vastaanottavainen. Kiinnostuksen aika voi tulla myöhemmin. Sosiaalipsykologian professori Rosa Rosnati MIlanon katolisesta yliopistosta esitelmöi aiheesta: Adoptees’ identity in meandering pathways within family and social networks. Kuvassa dia hänen esityksestään. Alla konferenssin moderaattori Satwinder Sandhu. Vertaistuki ja esikuvat ovat tärkeitä Adoptoitujen paneelissa keskusteltiin mm. nimen merkityksestä. He olivat tyytyväisiä siihen, että vanhemmat olivat sekä pitäneet syntymäkulttuurin nimen että antaneet länsimaisen nimen, jotta he saivat myöhemmin valita, kumpaa haluavat käyttää. Adoptoidut olivat myös yhtä mieltä siitä, että lapsille olisi tärkeää tavata vertaisiaan ja nähdä ympärillään itsensä näköisiä esikuvia. Ympäristön joskus tungetteleviin kysymyksiin taas olisi hyvä pohtia jo valmiiksi vastauksia, jotta adoptoidun on helpompi reagoida näihin tilanteisiin. Adoptoidulla on oikeus itse päättää mitä hän kertoo kysyjälle tai kertooko mitään itsestään. Tässä pohdinnassa vanhemmat voivat olla apuna. Madhavi Mhatre (Worldchildren Welfare Trust, India) esitelmöi huoltajaa vailla olevista lapsista, joita on Intiassa arviolta 30 miljoonaa. Pääasiallinen sijoituspaikka näille lapsille on lastenkoti. Mhatre kertoi vertailusta, jossa arvioitiin laitoshoidon ja adoptiosijoituksen vaikutusta lasten hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Adoptioperheeseen pääsy on näistä vaihtoehdoista lapselle selvästi paras ratkaisu ja mahdollisuus. Mhatre päätti esityksensä sitaattiin: ”Every kid is one caring adult away from being a success story” – Josh Shipp Englantilainen järjestö Coram IAC järjesti erinomaisen konferenssin Cambridgen Fitzwilliam Collegen akateemisessa ilmapiirissä. Sisältö oli monipuolinen kokonaisuus, jossa tutkimustieto ja henkilökohtaiset kokemukset vuorottelivat ja valaisivat adoptoitujen elämää eri näkökulmista. Fitzwilliam Collegen vehreä kampus oli konferenssin tapahtumapaikka Lisätietoja konferenssista ja EurAdoptista