Lopetan puhelun ja huokaan väsyneenä. Olen jälleen viettänyt tuntikausia puhelimessa ystäväpariskunnan molempien osapuolten kanssa, yrittänyt pelastaa mitä heidän parisuhteensa raunioista pelastettavissa on. Eihän tämä minulle kuuluisi, mutta haluan edes yrittää, kun minulta pyydetään apua, sillä olen nähnyt näitä kriisejä viime aikoina ympärilläni jo liian paljon. Usein näiden rikkinäisten suhteiden jaloissa on myös lapsia. Toisen huomioon ottaminen ei ole rakettitiedettä Se voi olla sitä, että tuo toiselle kupin kahvia sohvalle tai ostaa kaupasta toisen lempisilliä, vaikka itse ei sietäisi sen hajua. Se on myös sitä, että arvostaa tätä elettä yhtä paljon kuin timanttisormusta tai matkaa FC Barcelonan peliin (joihin tässä elämäntilanteessa ei välttämättä ole yksinkertaisesti mahdollisuutta). Yksi vaikeimmista kysymyksistä, joka kuitenkin kannattaisi uskaltaa esittää puolisolle on: ”Mitä minä voisin tehdä, että sinulla olisi hyvä olla tässä suhteessa?” Kun puolisosi vastaa, kuuntele keskeyttämättä, tulkitsematta tai väittämättä vastaan. Sen sijaan mieti, olisiko joku tai jopa kaikki toiveet sellaisia, joita voisit ottaa huomioon ja toteuttaa. Älä oleta, että tiedät puolisosi toiveet. Ei kannata varata viiden tähden illallista ja hotelliyötä, jos puolisosi hartain toive onkin, että kerrankin sinä vertailet kurahousujen hintaa ja laatua tai että menette yhdessä sienimetsään. Ole valmis kompromisseihin. Anna tilaa toiselle, anna silloin tällöin aikaa hänelle viettää iltaa ystäviensä kanssa, jos se on hänen toiveensa. Älä kuitenkaan tuputa hänelle iltaa kavereiden kanssa, jos hän haluaakin istua kotisohvalla katsomassa yleisurheilua. Helposti ihmissuhteissa, niin parisuhteessa kuin lapsi−vanhempisuhteessakin oletamme, että tiedämme mitä toinen toivoo, tai ajattelemme, että hän ilahtuu samoista asioista kuin itse ilahtuisin. Kuunteleminen ja kuulemansa sisäistäminen on vaikeaa, mutta sitä kannattaa harjoitella. Jospa katsoisimme vanhempien parisuhdetta hetken lasten silmin Alkaessaan aikanaan seurustella lapsi todennäköisesti toistaa vanhemmiltaan saamaansa mallia parisuhteesta, rooleista ja toisen huomioon ottamisesta. Esimerkki, jonka annat, on paljon merkittävämpi kuin mitkään annetut sanalliset ohjeet. Monet lapset haluavat uudestaan ja uudestaan kuulla miten äiti ja isi tapasivat ja millaista elämä ennen lasta oli. Tarinaa voi kertoa, vaikka lapsi ei sitä kysyisi. Näin rakentuu kuva lapselle, että vanhempien elämä ja onni ei rakennu vain hänen varaansa. Vanhempien hyvinvointi ei ole hänen pienillä harteillaan. On tietenkin tilanteita, joissa elämä yhdessä ei enää onnistu, syystä tai toisesta. Muista kuitenkin, että lapsellesi äiti tai isä on jatkossakin se erityinen ja ikioma. Annan lapsen rakastaa äitiä tai isää sotkematta omia pettymyksiäsi kuvaan. Vanhemmat voivat arvostaa toisiaan etäältäkin. Adoptioäiti