New Delhin suurkaupunki on haastava ja monimuotoinen toimintaympäristö. 18 miljoonan asukkaan kaupungin laitamilla on vanhojen kylien pohjalta kasvaneita asuinalueita, joilla ihmisillä on tiiviit sosiaaliset suhteet ja naapuriapua on saatavilla. Toisilla alueilla taas on lähinnä uusia tulokkaita, eivätkä ihmiset tunne toisiaan ja luota naapureihinsa. Siinä missä maaseudulla työskentelyä vaikeuttavat huonot kulkuyhteydet ja pitkät välimatkat, suurkaupungissa ongelmia aiheuttavat liikenneruuhkat, jatkuva melu sekä erittäin huono ilmanlaatu.Myös New Delhissä vammaiset lapset tarvitsevat erityistä tukea. DCCW pyörittää kaupungissa useita Bal Chetna -keskuksia, joissa jokaisessa noin 30 eri tavoin vammaista lasta saa tarvitsemaansa tukea. DCCW:n vammaisten lasten tuki sisältää esimerkiksi erityisopetusta, fysioterapiaa, puheterapiaa, ja ammatillista koulutusta, lapsen tarpeiden mukaan. New Delhin vaativat olosuhteet konkretisoituivat esimerkiksi DCCW:n Sultanpurin keskuksessa, missä vammaisten lasten erityisopetusta haittasi naapuritalon metallityöpajasta kantautuva jatkuva meteli. Täyteen rakennetussa suurkaupungissa on kuitenkin korkeat kiinteistökulut ja järjestöllä rajalliset mahdollisuudet valita lapsiystävällisiä toimitiloja.DCCW:n vammaistyön suuri saavutus on Janakpurin suuri ja tunnettu ortopedinen keskus, jolle on saatu jo 1980-luvulla rakennettua tilavat ja rauhalliset toimitilat keskeiselle paikalle. Aiemmin keskuksessa asioivat etenkin polion sairastaneet lapset, mutta tämän taudin hävittyä Intiasta on pystytty keskittymään muista syistä syntyneiden vammojen hoitoon ja kuntouttamiseen sekä apuvälineiden hankkimiseen.Tukea vammaisten lasten koulutukseenJokaisessa Delhin julkisessa koulussa pitäisi olla ainakin yksi erityisopettaja, jolla on valmiudet tukea myös vammaisia lapsia. Vammaisten koulutusta ei kuitenkaan usein oteta tosissaan. Opettaja voi esimerkiksi pyytää vammaista lasta käymään koululla vain kerran kuussa, jotta hänet voidaan merkitä kuukausittain läsnä olevaksi osallistumatta opetukseen.DCCW:n keskuksissa vammaisten lasten tarpeet otetaan tosissaan ja opettajat ovat perehtyneet erityisopetuksen menetelmiin. Lapset saavat keskuksissa yksilöllistä ja erikoistunutta hoitoa. Jokaiselle lapselle tehdään suunnitelma siitä, miten hänet voitaisiin mahdollisuuksien mukaan integroida tavalliseen kouluun ja tukea koulun kykyä toimia erilaisten lasten kanssa.Vammaiset lapset joutuvat usein muita lapsia helpommin hyväksikäytön uhreiksi, myös Intiassa. DCCW tekee tärkeää työtä lasten hyväksikäytön ehkäisemiseksi: Bal Chetna -keskuksiin tuleville lapsille opetetaan ensimmäisenä, mihin kohtiin omaa vartaloa lasten ei tulisi antaa kenenkään vieraan koskea.Vammaiset lapset nähdään helposti ongelmina perheille, koska he eivät voi osallistua elannonhankkimiseen ja saattavat estää työnteon toiseltakin perheenjäseneltä. Asenteiden muuttaminen on vaikeaa, mutta mahdollista. Vanhemmat tarvitsevat tukea, koska eivät tiedä millaisia palveluita vammaisille lapsille on tarjolla ja välillä viranomaiset eivät halua tarjota lapsille heille kuuluvia palveluita. Vanhempien tuki on todella tärkeää lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta ja DCCW:llä vanhempia osallistetaan kuntoutukseen, jotta he voivat jatkaa erilaisia harjoituksia myös kotona.”DCCW:n tavoitteena on tukea jokaisen lapsen kehitystä omavaraiseksi, aktiiviseksi ja kyvykkääksi aikuiseksi.”Monilla vammaisten lasten kanssa toimivilla järjestöillä ongelmana on, mitä lapsille tapahtuu aikuisuuden kynnyksellä. DCCW yrittää tukea vammaisten nuorten työllistämistä. Tapasin matkallani vammaisten nuorten Roshni-ryhmän, jonka tarina alkoi yli yhdeksän vuotta sitten Sultanpurissa, kun lapset saivat terapiaa, lääkinnällistä tukea ja ravitsemustietoa. Näitä nuoria on tuettu muun muassa tekemään erilaisia käsitöitä ja leivonnaisia myyntiin.Tutustu DCCW:n työhön myös blogikirjoituksessa Kummilapsityö IntiassaLue lisää Interpedian kehitysyhteistyöstä IntiassaVoit tukea työtämme Intiassa kuukausilahjoittajana tai kummina