Koulukummius tarjoaa keinon sukeltaa koululaisen elämään toisella puolella maailmaa

”Minä kävelen ainakin sata kierrosta, että saadaan tuolle koululle paljon rahaa” huudahtaa poika Arabian koululla pitämässäni infossa.

Arabian koulu tukee Nepalin Kaukolännessä maaseudulla sijaitsevaa kummikouluaan ja järjesti lokakuussa Nepal-päivän. Ennen varsinaista Nepal-päivää kävin koululla kertomassa tarkemmin Nepalista sekä nepalilaisesta kummikoulusta. Sadat silmäparit tuijottivat Nepalissa kuvattua videota keskittyneesti ja valokuvat kummikoulusta antoivat konkreettisen käsityksen siitä, miksi apua tarvitaan.

”Eihän se ole yhtään tasa-arvoista, jos tytöt joutuvat poikia useammin lopettamaan koulunkäynnin ja menemään töihin”

Ilahduin paljon siitä, miten tiedostavia oppilaat olivat ja miten paljon keskustelua teema heissä herätti. Pohdintoja nousi etenkin nepalilasten koulumatkojen pituudesta, alkeellisista koululuokista, leikkivälineiden puutteesta sekä koulun ainoasta vessasta, jota kaikki 159 oppilasta käyttävät. Myös koulun keskeyttämisen yleisyys Nepalissa nostatti esiin monenlaisia ajatuksia. ”Eihän se ole yhtään tasa-arvoista, jos tytöt joutuvat poikia useammin lopettamaan koulunkäynnin ja menemään töihin”, kommentoi neljäsluokkalainen tyttö.

Nepal-kävely ja Seppo-tehtäviä

Suomalaiset koulukummit voivat kerätä nepalilaiselle kummikoululleen rahaa haluamallaan tavalla. ”Arabian koululla Nepal-päivä on toteutettu aikaisemminkin ja se on koettu toimivaksi konseptiksi”, kertoo ensimmäisen luokan opettaja Henna Koskenlahti.

Lokakuun Nepal-päivään osallistui 650 alakouluikäistä oppilasta. Kuudesluokkalaiset osallistuivat tekemällä Nepal-aiheisia Seppo-tehtäviä ja muut luokat auttoivat osallistumalla Nepal-kävelyyn. Kävelyyn osallistuvat oppilaat kävelevät koulun määrittelemää reittiä ja kustakin kävellystä kierroksesta he saavat leiman leimapassiinsa. Lapset etsivät itselleen sponsoreita, joista kukin sitoutuu maksamaan tietyn summan jokaisesta kävellystä kierroksesta tai tehdystä tehtävästä.

Kun saavuin Nepal-kävelyn päivänä koululle, minua ilahduttivat punaiset posket, lasten ilo ja nauru, innostuneisuus saada leimapassi täyteen leimoja sekä hieno yhdessä tekemisen meininki. Kävelin oppilaiden mukana muutaman kierroksen ja kyselin heidän fiiliksiään Nepal-päivästä. Neljäsluokkalaiset tytöt kertoivat, että parasta päivässä on ehdottomasti se, että voi itse auttaa nepalilaisia lapsia. Tyttöjen sponsoreina olivat heidän omat vanhempansa ja he toivoivat, että kerätyillä rahoilla nepalilaisille saataisiin koululle leikkivälineitä ja ruokaa. Ensimmäisellä luokalla opiskeleva tyttö on samaa mieltä: ”Minä tykkään itse tosi paljon askarrella, siksi minusta olisi kiva, jos näillä rahoilla voisi ostaa sinne Nepalin kouluun askarteluvälineitä, kun siellä koulussa oli niin vähän mitään leluja ja leikkijuttuja.” Minua lämmitti valtavasti nähdä se suuri empatian määrä, joka oppilaista huokui nepalilaisia lapsia kohtaan.

Miten nepalilaiset koululaiset elävät? Mitä kuuluu hyvään elämään?

Myös Koskenlahti painottaa sitä suurta empatian määrää, jonka hän huomasi infojen sekä Nepal-päivän aikana käsitellessään aihetta luokkansa kanssa. Hänen luokassaan opeteltiin tervehtimään nepalilaisittain ja pohdittiin pienryhmissä, mitä tärkeitä asioita kaikkien lasten elämään tulisi kuulua, jotta elämä olisi hyvää. ”Oppilaita kosketti se, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia elämässä ja siksi he ovat olleet hyvin motivoituneita tähän Nepal-päivään”, Koskenlahti kertoo. Hän uskoo, että konkreettinen tekeminen auttaa lapsia ylittämään itsensä ja kävely ulkona tukee myös oppilaiden omaa hyvinvointia.

”Oppilaita kosketti se, ettei kaikilla ole samanlaisia mahdollisuuksia elämässä ja siksi he ovat olleet hyvin motivoituneita tähän Nepal-päivään”

”Koulukummius ja Nepal-päivä ovat mitä parhaimpia tapoja herättää lapsia pohtimaan tämän kaltaisia asioita maailmassa. Lisäksi se tarjoaa hienon keinon opettaa lapsille, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa isoihinkin asioihin”, Koskenlahti kuvaa koulukummiuden hyötyjä oppilaille.