Lapsen ja nuoren identiteetin turvallinen rakentaminen

Nykykäsityksen mukaan identiteetin kehitys alkaa jo puheen kehityksen vaiheilla. Me muodostamme identiteettiämme joka päivä, rakennamme omaa yksilöllistä käsitystämme omasta itsestämme. Adoptoidulla tähän prosessiin voi liittyä enemmän kysymyksiä kuin biologisessa perheessä kasvavalla lapsella ja nuorella.

Miten tukea lapsen identiteetin kehitystä?

Kasvaessaan lapsi kysyy itseltään ehkä seuraavia: Kuka olen? Mistä tulen? Minne menen? Minne kuulun? Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia kotona lapsen kanssa ikätasoisesti jo ennen kuin lapsi on vastaamassa kysymyksiin ilman vanhempien tukea esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa. Kotona voi esimerkiksi miettiä valmiita vastauksia adoptioon liittyviin kysymyksiin, jotta lapsi pystyy vastaamaan kysymyksiin ilman että kertoo liikaa omasta taustastaan. Näin lapselle tulee turvallisempi olo eikä hänen tarvitse pelätä kysymyksiä.

Käsitys omasta itsestä rakentuu elämästä kerrottujen tarinoiden kautta. Adoptoidun kertomukseen kuuluu usein myös seuraavanlaisia kysymyksiä: Kuka minut synnytti? Missä biologiset vanhempani ovat? Muistutanko heitä? Miksi minusta luovuttiin?

Nämä kysymykset on hyvä kohdata avoimesti. Yhteiset keskustelut muokkaavat menneitä ja tulevia tapahtumia osana adoptoidun ja adoptioperheen elämäntarinaa. Ne antavat merkityksiä ja vahvistusta koetuille asioille ja tukevat identiteetin kehitystä. Vaikka kysymyksiin ei olisi vastauksia, lapsi ja vanhempi voivat yhdessä miettiä miten asiat ovat mahdollisesti menneet. Tällä tavalla lapsi on itse mukana oman tarinansa ja identiteettinsä rakentamisessa.

”Adoptoitu ei ole voinut valita adoptiostatustaan, mutta voi vaikuttaa siihen, kuinka hän tulee sinuiksi sen kanssa.”

Järjestäkää yhteistä aikaa, antakaa tilaa hyväksyvälle katseelle ja myönteisille sanoille. Hyvät vuorovaikutussuhteet ja samankaltaisuuden kokemukset adoptiovanhempien kanssa tukevat adoptoidun itsetuntoa ja identiteettiä.

Vertaistukea

Adoptoiduilla oman identiteetin muodostamiseen liittyy usein erilaisuuden ja ulkopuolisuuden kokemuksia adoptioperheessä ja kasvuympäristössä. Toisten adoptoitujen tarinoita kuuntelemalla voi saada käsityksen siitä, että monissa muissakin perheissä on koettu samankaltaisia tilanteita.

Toisten tarinat voivat antaa tukea ja turvallisuutta, ja niitä kuuntelemalla voi saada omaan tarinaan uudenlaisia aineksia.

Webinaarissa ”Tulevaisuuden perheet”, jonka järjesti mm. Monimuotoiset perheet -verkosto, Michaela Moua nosti esille sen, kuinka tärkeää on, että lapsi kokee olevansa osa yhteiskuntaa. Jos lapsi näkee arjessa esimerkiksi leluja ja roolimalleja, jotka näyttävät häneltä, voi hän kokea kuuluvansa yhteiskuntaan. Aktiiviset valinnat perheen arjessa ovat tässä tilanteessa tärkeitä. Hankkimalla leluja, joista lapsi voi tunnistaa itsensä (kirjoja, värityskirjoja, nukkeja), kuuntelemalla musiikkia eritaustaisilta laulajilta ja katsomalla elokuvia, joiden hahmojen/näyttelijöiden ulkonäköön lapsi voi samaistua, auttaa lasta tuntemaan osallisuutta ja rakentamaan turvallista identiteettiä.

Identiteetin pohdintaa adoption jälkipalvelussa

Jälkipalvelu on adoptoidun henkilökohtainen asia, eikä ole oikeaa tapaa tai aikaa tulla jälkipalveluun. Ajatukset kypsyvät jokaisella omassa tahdissa. Adoptoitu itse päättää onko jälkipalvelu hänelle ajankohtaista tai tarpeellista. Kaikki eivät ole kiinnostuneita selvittämään omaa taustaansa, eikä heidän tarvitse sitä ollakaan.

Adoption jälkipalvelu voi kuitenkin tuoda yhteyksiä ja merkityksiä adoptoidun sekä hänen perheensä elämään. Jälkipalvelutapaamisessa adoptoitu voi kertoa omasta elämästään ja jälkipalvelun työntekijät antavat niitä tietoja tai kertomuksia, joita on saatavilla. Tietämys itsestä rakentuu kuuntelemalla ja kertomalla. Tavoitteena on adoptoidun identiteetin rakentaminen ja vahvistaminen oman taustan ja elämänhistorian tuntemisen kautta.

Tämän avulla voi löytyä myös keinot hyväksyä taustaan liittyvät tosiasiat, esimerkiksi sen, että biologisia vanhempia/sisaruksia koskevaa tietoa ei välttämättä ole. Jälkipalvelutapaamisen ja mahdollisen lisätiedon saaminen oman elämän tapahtumista voi muuttaa kokemusta omasta elämästä. Myös kuvilla on merkitystä eletyn elämän kertomisessa. Ne voivat nostaa esiin lausuttuja tai hiljaisuuteen jääneitä sanoja ja rakentaa oman elämän tarinaa uudesta näkökulmasta.

On erilaisia tapoja käsitellä taustaa, vaikka tietoja siitä ei olisi saatavilla. Esimerkiksi adoptoitu voi kirjoittaa kirjeen biologiselle vanhemmalle ja vastata kirjeeseen biologisen vanhemman roolissa. Tämä on yksi tapa rakentaa omaa historiaa, ja jälkipalvelun työntekijä voi olla tukena tässä prosessissa.

Identiteetin rakentaminen on elinikäinen prosessi, ja on tärkeä muistaa, että identiteetti myös muuttuu elämän aikana. Ylpeys omasta adoptoidun identiteetistä voi löytyä aikuisuudessa, vaikka nuoruudessa sen rakentamisessa olisi ollut kivuliaitakin hetkiä. Elämän eri vaiheet tuovat erilaisia mahdollisuuksia vahvistaa omaa identiteettiä, minäkuvaa ja itsetuntoa.

 

Lähteet:

David Brodzinsky, Nordic Adoption Councilin seminaarissa 19.9.2019 Reykjavikissa
Michaela Moua, Webinaarissa ”Tulevaisuuden perhe” 3.11.2020

Lue lisää:

Usein kysyttyjä kysymyksiä adoption jälkipalvelusta
Adoption jälkipalvelu Interpediassa


Linn Ahlfors
Sosiaalityöntekijä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *