Ohjaamme yksinhakijoita miettimään jo adoptioprosessin alkumetreillä kuka voisi lähteä mukaan hakumatkalle. Kysymys voi silloin tuntua etäiseltä ja epäolennaiselta, mutta hakumatkalla mukana olevan tukihenkilön rooli on hyvin tärkeä.Yleensä samat ihmiset ovat kultaakin kalliimpia rinnalla kulkijoita ja reflektiokumppaneita muissakin monivaiheisen adoptioprosessin käänteissä. Vaikka juridisesti adoptioprosessissa ollaan yksin, ei odotuksen tule olla yksinäistä.Matkalle mukaan kannattaa valita ihminen, joka on nähnyt tulevan adoptiovanhemman parhaimmillaan ja pahimmillaan. Lapsen kohtaamisen ja ensimmäisten yhdessäolon päivien tunnemyllerrykset saattavat sisältää ilon ja onnen lisäksi (tai sijasta) hämmennystä, pelkoa, epävarmuutta ja suruakin. Silloin tukihenkilön tehtäväksi muodostuu kannatella ja muistuttaa, että hankalat tunteet eivät ole tulleet jäädäkseen. Toisen aikuisen tuen myötä adoptiolapsen tunnereaktioiden vastaanottaminen voi olla helpompaa ja tilanteita pääsee purkamaan reaaliaikaisesti. Joskus vastasyntynyt vanhemmuus voi nostattaa pintaan huolta lapsen voinnista tai vaikkapa syömisestä. Silloin matkalla mukana oleva läheinen voi auttaa tarkastelemaan tilannetta rationaalisemmin ja pohtimaan huolen suuruutta. Ja jos lapsi sairastuu, matkakumppani voi käydä apteekissa tai ruokakaupassa niin, ettei adoptiovanhemman tarvitse lähteä liikkeelle kipeän lapsen kanssa.”Illalla lapsen mentyä nukkumaan totesin siskolleni, etten tule koskaan onnistumaan tässä vanhemmuudessa. Siskoni vastasi, että sinulla on vain nälkä, syö ja mene nukkumaan. Se oli tärkeä muistutus minulle kohdassa, jossa oma ajattelu alkoi kiertää kehää.”Matkakumppani voi myös ottaa vastuulleen aikatauluista, paperiasioista ja koko seurueen ruokailusta huolehtimisen, jolloin adoptiovanhempi voi keskittyä ainoastaan lapseen ja tämän hyvinvointiin.Muistojen tallennustaHakumatkalla mukana olevan henkilön yksi tärkeä rooli voi olla matkan taltioiminen. Lastenkodilla käydyt keskustelut voi lupaa kysymällä esimerkiksi tallentaa. Joskus muistoesineiden kerääminen tai valokuvien ottaminen voi muodostua matkalla mukana olevan läheisen tehtäväksi. Kriittisimmillään tukihenkilö ottaa hoitovastuun lapsesta adoptiovanhemman sairastuessa.”En muista yhtään mitään lastenkodilla käydyistä keskusteluista. Ystäväni oli tehnyt todella hyvät muistiinpanot, koska oli nähnyt minusta, että keskityin vain lapseen ja jännittämiseen.”Hakumatkat ovat yksilöllisiä ja sisältävät aina yllätyksiä, joten täysin tyhjentävästi matkakumppanin roolia ei voi etukäteen muotoilla. Erilaisista skenaarioista on kuitenkin hyvä keskustella etukäteen.Tukihenkilöllä on oma roolinsa, vanhemmalla omansaLasta on valmisteltu adoptiota varten ennen hoitoon ottoa, mutta lopulta adoptiolapsi ja adoptiovanhempi ovat ensikohtaamisen hetkellä vieraita toisilleen. Aikuisille asetelma ja roolijako on selkeä. Lapselle tilanne on kuitenkin uusi, eikä hän välttämättä tiedä keneen tulee kiintyä tai kuka on äiti tai isä. Siksi omien matkakumppaneiden kanssa on tärkeää keskustella etukäteen siitä, mikä on tukihenkilön rooli suhteessa lapseen.Jotta lapsi ohjautuu kiintymään ensisijaisesti adoptiovanhempaan, on hyvä, että tukihenkilö ei osallistu hoidollisiin toimenpiteisiin muutoin kuin pakottavissa tilanteissa. Adoptiovanhempi huolehtii lapsen syöttämisestä, pesuista ja nukuttamisista sekä sylittelyistä. Tukihenkilö voi luonnollisesti leikittää lasta tai huolehtia hänestä adoptiovanhemman käydessä vaikkapa suihkussa, mutta pääasiassa hoiva ja läheisyys tulee vain äidiltä tai isältä. Kiintymyssuhteen kannalta on myös erittäin tärkeää, että adoptiovanhemmalla ja lapsella on oma hotellihuone tai makuuhuone. Yhdessä nukkuminen on oivallinen tapa näyttää lapselle kuka hänen oma aikuisensa.”Kun lapsi alkoi ensimmäistä kertaa nauramaan, pystyin naurattamaan häntä lisää ja matkakumppani kuvasi tuosta hetkestä monta videota. Ne videot ovat meille nyt todella tärkeä muisto matkalta ja yhteisen elämämme alusta.”Hakumatkan ajankohta varmistuu aina suhteellisen lyhyellä varoitusajalla, joten se rajaa mahdollisia matkakumppaneita. Siksi onkin hyvä keskustella matkasta omien läheisten kanssa jo hyvissä ajoin – jopa vuosia – ennen hakumatkaa, jotta heillä on mahdollisuus miettiä matkan sopimista omaan elämäntilanteeseen. Tilanteet ovat luonnollisesti muuttuvaisia, joten hakumatkaa kannattaa pitää mielessä odotusaikana ja keskustella siitä useammankin läheisen kanssa.Joskus oma matkaseurue muodostuukin vaihtuvista läheisistä. Esimerkiksi neljä viikkoa kestävälle hakumatkalle saattaa päätyä mukaan kaksi tai kolme läheistä jakamaan matka-aikaa. Matkan aikana matkakumppani saa siis vaihtua, kunhan jokainen matkalla mukana oleva tietää matkan tarkoituksen, ja on sinut oman roolinsa kanssa.Hakumatkalla otetaan perheen ensiaskeleetHakumatka ei ole pelkästään matka, jolla haetaan lapsi kotiin. Hakumatka on joitakin viikkoja kestävä ajanjakso, jonka aikana adoptiolapsi ja adoptiovanhempi käyvät suuren mullistuksen läpi. Matkan aikana muodostuu perhe, jonka ensiaskeleet voivat olla yhtä lailla vahvoja ja määrätietoisia, kuin haparoivia ja suuntaa etsiviäkin. On siis tärkeää kertoa tukihenkilölle mahdollisimman selkeästi, ettei matka ole lomamatka ja joskus ainoaksi koetuksi nähtävyydeksi saattaa muodostua hotellin allasalue. Samalla matka on kuitenkin ainutlaatuinen mahdollisuus olla osana ikimuistoista kokemusta, joka aloittaa lapsen ja vanhemman elämänmittaisen yhteisen taipaleen.”Hakumatkan aikana moni tunne oli todella ylitsevuotava ja olo jopa suurimman osan aikaa hankala. Matkalla mukana olleet läheiseni olivat kallioni, johon nojasin silloin, kun usko meinasi loppua. Vaikka arki kahdestaan lapsen kanssa sujuu, en usko, että olisin selvinnyt matkasta ilman toisia aikuisia.”Me adoptiovastaavat tapaamme mielellämme kaikki hakumatkalle lähtevät henkilöt. Tapaamisen aikana hakumatka käydään kohta kohdalta läpi ja myös tukihenkilöillä on mahdollisuus kysyä tarkennuksia matkaan liittyen. Tukihenkilöt voivat myös osallistua adoptioinfoihin, jos ne osuvat ajankohdaltaan sopivasti hakumatkaan nähden.Kirjoittaja on Interpedian adoptiovastaavaSitaatit adoptiovanhemmilta