Olen viime aikoina pohtinut paljon aikaa ja ajoitusta. Hyvin usein puheenaiheena on ajan puute ja ajan nopea kuluminen. Adoptiomaailmassa taas joudutaan usein käsittelemään ajan hidasta kulumista, odottavan aika kun on tunnetusti pitkä.Työssämme on oltava jatkuvasti läsnä tässä hetkessä. Oltava intensiivisesti mukana jokaisen lapsen ja jokaisen perheen elämässä, sillä tekeillä on yksilöä koskevia suuria asioita. Samalla meidän on kuitenkin katsottava tulevaisuuteen. Meidän on oltava mukana keskustelussa siitä, mikä on kansainvälisten adoptioiden tulevaisuus ja otettava vastuu kokonaisuudesta ja jatkuvuudesta. Meidän on nähtävä samanaikaisesti lähelle ja kauas.Vanhemmuudesta haaveilevat joutuvat usein pohtimaan oikeaa ajoitusta. Milloin on aika lopettaa hedelmöityshoidot? Milloin on aika lähteä adoptioprosessiin? Sellaista dramaattista oikeaa hetkeä tuskin tulee, ellei sitä hetkeä tee itse itselleen. Tämä vaatii syvällistä prosessointia ensin itsen ja sitten puolison kanssa. Tärkeää on ottaa aikaa tähän prosessiin. Tuloksena voi syntyä myös vastauksia.Adoptioperheissä usein mietitään oikeaa aikaa juurimatkalle lähtöön. Oikea vastaus löytyy varmasti adoptiolapsesta itsestään. Jokainen lapsi ja nuori on yksilö, jolla on oma ainutlaatuinen tapansa käsitellä menneisyyttä. Myös lasten taustat ovat hyvin erilaisia, osalla on paljon taustatietoja olemassa ja osalla ei mitään.Matkoja on hyvin erilaisia, on lomamatkoja ja juurien etsimismatkoja. Mistä adoptionuori saisi voimaa ja tukea pohtia juuri hänelle itselleen sopivaa ajankohtaa? Tässä on vanhempien hyvä olla herkällä korvalla kuuntelemassa nuortaan. Ja siinä voimme toivottavasti mekin Interpedian jälkipalvelussa olla tukena.Teksti on aiemmin ilmestynyt Interpedian vuosikertomus 2013 -julkaisun pääkirjoituksen osana