Ensimmäinen vuosi adoptioisänä

Tapaan adoptioisän, joka on palannut lapsen kanssa kotiin noin vuosi sitten. Millainen matka tämä ensimmäinen vuosi on ollut? Mikä vanhemmuudessa on yllättänyt? Otetaan siitä selvää.

Mitkä ovat päällimmäiset tunnelmat, kun perheenne kotiin saapumisesta on noin vuosi?

Vanhemmuushan on ihan parasta, mitä elämässä voi olla. Välillä katson lasta ja mietin, että miten hyvin meillä onkaan käynyt, kun saamme olla juuri hänen vanhempiansa. Vuosi on mennyt kovin nopeasti ja se on ollut itselle kasvattavaa, upeaa, toki välillä raskastakin.

Odotusaika oli pitkä ja raskas, sisältäen pettymyksiäkin. Kuitenkin kun saimme lapsitiedon ja ensimmäiset videot lapsestamme, kaikki epätietoisuuden ja odotuksen kuorma tuntui pyyhkiytyvän pois. Henkisesti vaativa prosessi muuttui yhtäkkiä konkreettiseksi vanhemmuudeksi.

Millaisia odotuksia sinulla oli lapsen ja vanhemmuuden suhteen?

Odotukseni olivat hyvin abstrakteja ja häilyviä, kunnes konkretisoituivat lapsitiedon myötä. Saimme iloisen ja kujeilevan lapsen, joka on ottanut tosi luontevasti paikkansa perheestämme. Välillä olemme jopa ärsyttävän samankaltaisia. Perhe-elämä on ollut kutakuinkin sellaista kuin ajattelin: paljon yhdessä olemista, läsnäoloa ja rutiineja.

Miten arkenne on muuttunut?

Vaikka elämä on lapsen myötä tietenkin muuttunut, niin sanoisin muutoksen olevan vain hyvää. Mielestäni ensimmäisen vuoden ajan ei kannata ottaa mitään ihmeempiä tavoitteita, vaan se on aikaa jäsentyä perheenä. Ei kannata asettaa turhia paineita itselleen pyrkimällä palaamaan entiseen rytmiin, harrastuksiin tms. pian lapsen saapumisen jälkeen. Ensimmäinen vuosi haetaan paikkaa perheenä ja tutustutaan rauhassa. Tuntuu, että lapsi solahti keskelle arkeamme hyvin luontevasti.

Vanhemmuuden opetuksia ja yllätyksiä

Mitä lapsi ja vanhemmuus on sinulle opettanut?

Vanhemmuus on niin monisyistä, että sitä ei etukäteen arvannutkaan. Pitää olla itselle armollinen ja antaa itselle mahdollisuus oppia, kun ei ole joka tilanteeseen työkaluja ja tietoa, miten tulisi toimia.

Omat tarpeet ovat lentäneet heittämällä nurkkaan ja prioriteettilista meni kerralla uusiksi. Täytyy kuitenkin todeta, että sen verran täytyy olla ”itsekäs”, että huolehtii omasta hyvinvoinnista. Omista tuuletuskanavista täytyy pitää huolta, se on myös lapsen etu. Samalla kumpikin vanhempi saa kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa.

Lapsen kautta on oivaltanut myös valtavan vastuun: minä olen vanhempana vastuussa hänen turvallisuudestaan, terveydestään ja kasvatuksestaan. On tämä vanhemmuus kyllä ihan sankarihommaa!

Olen kokenut elämässä paljon, mutta vanhemmuus on kyllä kaikista jutuista kovin. Tätä voi suositella kaikille!

Onko jokin asia vanhemmuudessa yllättänyt sinut?

Se ehkä yllätti, miten intensiivistä lapsen kanssa oleminen on työpäivän jälkeen. Lapsi tarvitsee ja kaipaa jakamatonta huomiota. Usein myös lapsen nokkeluus ja taitavuus saa minut yllättymään.

Vaikka etukäteen olinkin kuullut muiden perheiden kokemuksia, yllätti se oma kiintymyksen voimakkuus. Miten hän tuntuukin niin omalta ja oikealta! Niin kuin hän olisi meille luotu.