Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isoisille! Tänä vuonna kokosimme sen kunniaksi adoptioisoisien ajatuksia.”Oli kunnia-asia, kun pyydettiin mukaan molemmille adoptiomatkoille. Matkat oli jännittäviä ja herättivät suuria tunteita. Oli hieno tutustua molempien lasten kulttuureihin heidän lähtömaassaan.Lapsiin on syntynyt läheiset suhteet, kun on saanut alusta asti seurata heidän kasvua ja kehitystä.Parasta maailmassa on ollut kunnia päästä isovanhemmaksi. Vaikka olisi kuinka väsynyt, väsymys katoaa, kun lapsenlapset tulee käymään. 8v. kanssa on jo vuosia hoidettu hevosia ja talontöitä, ja kohtahan ne käy näppärämmin kun pienempikin astuu kuvioihin.” – pappa”Olemme vaimoni kanssa päättäneet jo avioliittomme alussa, että mahdollisia lapsiamme tulee kohdella tasavertaisesti ja ihmisarvoa kunnioittaen. Periaatteemme on säilynyt mielestämme johdonmukaisena edelleenkin. Sama periaate, mikä meillä on ollut omia lapsiamme kohtaan, on jatkunut meidän viidelle lapsenlapsellemme. Kaikki lapsenlapsemme ovat erilaisia, mutta yhtä rakkaita niin minulle isoisänä kuin vaimolleni isoäitinä. Yksi lapsenlapsemme on adoptoitu ulkomailta. Hän on meille yhtä arvokas kuin biologiset lapsenlapsemme.Perheemme on matkustanut ulkomailla jo silloin kun lapsemme olivat noin vuoden ikäisiä. Niin me kuin lapsemme ovat oppineet ymmärtämään, että ihmiset reagoivat samalla tavalla iloihin kuin suruihin olipa hiusten väri tai tausta minkälainen hyvänsä. Kaikilla ihmisillä on oikeus tulla kohdelluksi ihmisarvon mukaisesti. Tallaisen asenteen tulisi toimia molemminpuolisena piirteenä ja säilyä perinteenä tuleville sukupolville.”– ukki”Adoptioisoisän rooliin olen saanut kasvaa hiljalleen. Alkuun katsottiin sivusta, kun yhteyttä vanhempiin luotiin. Sitten alkoi leikit isoäidin kanssa. Minä olin vielä vain se, joka ’laittaa maailman herkullisinta nuudeliruokaa’. Melkoinen meriitti sekin! Oli kiehtovaa seurata kielen kehitystä ja pienen lapsen fyysistäkin muuttumista henkisen kasvun mukana.Yhtäkkiä kuitenkin huomasin, että minunkin perään kysellään. Minun juttuni kiinnostavat ja kanssani lähdetään kalaan ja sieniretkelle. Yökylässä adoptiolapsenlapset eivät ole (vieläkään) olleet, toisin kuin syntymästään asti perheissään asuneet lapsenlapseni. Muuten en ollenkaan erottele isovanhemmuuden laatua adoptioisoisyyteen ja biologiseen isoisyyteen. Rakkaita, aivan liian touhukkaita, ihania persoonia kaikki lapsenlapseni.”– adoptioisoisä