Sosiaalityön harjoittelijamme Maija Komonen haastatteli Saara Leinosta, joka on kokenut Helsingin kaupungin adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijä.”Adoptioneuvonta on paljon muutakin kuin odotusten täyttymistä. Kyseessä on vaativa ja usein tuntemattomampi osa sosiaalityötä. Keskiössä on aina lapsen etu.”Moni saattaa ajatella adoptioneuvonnan olevan iloista ja sympaattista työtä – ja parhaimmillaan näin onkin.”Välillä kuitenkin liikutaan todella syvissä vesissä. Monelle tulee yllätyksenä, kuinka laaja-alaisista teemoista adoptioneuvonnassa on kyse”, kertoo Saara Leinonen.Tukemista, arviointia ja tiedon jakamistaAdoptioneuvonta on adoptioprosessin lähtöpiste, jossa tuetaan adoptiolasta toivovia perheitä sekä niitä vanhempia, jotka pohtivat lapsensa antamista adoptoitavaksi.Neuvonnan aikana käydään läpi elämänhistorian merkittäviä tapahtumia ja käsitellään adoptiovanhemmuuden vaatimuksia ja valmiuksia. Jokainen adoptioneuvonta on ainutlaatuinen prosessi.”Keskustelemme lapsuudesta, ihmissuhteista, kriiseistä, menetyksistä ja tulevaisuuden ajatuksista. Prosessiin kuuluu paljon heittäytymistä, ja adoptioneuvontaan osallistuvat joutuvat laittamaan itsensä likoon”, Leinonen kuvaa.”Adoptioneuvonnassa kulkevat rinnakkain adoptiovanhempien oma historia ja nykytilanne sekä tulevan lapsen tausta, joka voi poiketa merkittävästi adoptiota hakevan henkilön aikaisemmista kokemuksista.”Myös tiedon jakaminen on tärkeä osa neuvontaa. Keskusteluiden ja pohdintojen lisäksi Leinonen kertoo ohjaavansa asiakkaitaan esimerkiksi webinaareihin ja suosittelevansa heille sopivia kirjoja.Kuten monella muullakin sosiaalityön kentällä, adoptioneuvonnassakin yhdistyy samalla kertaa kaksi tehtävää: ihmisten ohjaaminen ja tukeminen sekä arviointi.”Samalla kun tuemme adoptiota pohtivia, meidän täytyy myös kerätä tietoa ja arvioida heidän valmiuttaan adoptiovanhemmuuteen.”Oppia työn ja kokemuksen kauttaLeinonen korostaa, että adoptioneuvonta vaatii laaja-alaista osaamista muun muassa kiintymyssuhteista, traumoista, monikulttuurisuudesta, lapsen kehityksestä, lainsäädännöstä ja viranomaisprosesseista.”Valmista kurssia nimeltä ’Näin sinusta tulee hyvä adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijä’ ei ole olemassa. Oppi tulee käytännön työn kautta. Omalla työnantajallani Helsingin kaupungilla on myös tarjolla paljon hyviä koulutuksia.”Myös aikaisemmasta työkokemuksesta lastensuojelussa on ehdottomasti hyötyä. Lastensuojelutaustan merkitys korostuu erityisesti kansainvälisissä adoptioissa. Adoptiolapset ovat lähtömaassaan olleet lastensuojelun asiakkaita.”Vaikka teemme neuvontaa vanhemmille, lopullinen asiakas on lapsi.”Työssä joutuu väistämättäkin kohtaamaan vaikeita tilanteita, ja myös arvioimaan omia ammatillisia päätöksiään.”Joskus olen yllättynyt siitä, miten perheet todellisuudessa toimivat lapsen saavuttua. Se pakottaa ammattilaisena kohtaamaan omat suosituksensa ja valintansa”, Leinonen pohtii.”Välillä taas koen lapsen saavuttua suurta turhautumista perheen puolesta, jos oikeaa tukimuotoa hankaliin tilanteisiin on vaikea löytää.”Kasvu adoptioneuvonnan aikanaAdoptiovanhemmuutta harkitsevat saattavat toisinaan ihmetellä, miksi adoptioneuvonnassa käsitellään niin paljon vaikeita ja negatiiviselta tuntuvia asioita. Leinonen kuitenkin muistuttaa, että neuvonnan tarkoitus on valmistaa vanhempia mahdollisimman hyvin tulevaan.”Jos jokin aihe herättää voimakkaita tunteita tai vastustusta, se usein kertoo, että kyseessä on jollain tavalla merkityksellinen teema. Ne, jotka uskaltavat avoimesti käsitellä vaikeitakin aiheita, hyötyvät yleensä prosessista eniten.”Adoptioneuvonnan sosiaalityöntekijät pyrkivät myös normalisoimaan vaikeita kokemuksia.”Kaikille tapahtuu ikäviä asioita. Oleellisempaa on se, miten niistä on päästy eteenpäin ja millaista tukea on saatu niiden käsittelyyn.”Leinonen toteaa kaikkien kasvavan adoptioneuvonnan aikana. Hän kuvailee, kuinka prosessin lopulla asiakkaat usein toteavat kulkeneensa merkittävän prosessin läpi.”Monet sanoittavat itse, että ’herranjestas mikä vuosi, kylläpä on kuljettu melkoinen matka.’ Saatan kirjoittaa myös kotiselvitykseen, että ihmiset ovat kasvaneet siitä, mistä ovat lähteneet, ja sen todella näkee.”Joskus adoptioneuvonta päättyy siihen, että perhe huomaa, ettei adoptio olekaan heitä varten.”Sekään ei ole epäonnistuminen, vaan tärkeä kasvutarina.”Työparityöskentely ja monipuolinen työnkuvaLeinosen mukaan parityöskentely ja kollegiaalinen tuki ovat olennaisia erityisesti eettisten pohdintojen ja laadukkaan arvioinnin varmistamisessa.”Työskentelemme paljon pareittain. Se on erityisen tärkeää vaikeiden kysymysten tai epävarmuuksien äärellä. Joskus toinen sosiaalityöntekijä liittyy kesken prosessin mukaan, jos tarvitaan toista näkökulmaa tai tarkempaa harkintaa.”Adoptiokentällä toimimiseen liittyy väistämättä eettistä pohdintaa, erityisesti lapsen edun näkökulmasta.”Lapsen kannalta paras vaihtoehto on yleensä kasvaa perheessä eikä laitoksessa. Tässä työssä joutuu kuitenkin jatkuvasti vedetyksi sellaisiin kysymyksiin, että joutuu todella miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin.”Leinosen työ on todella monipuolista. Adoptioneuvonnan lisäksi hän tekee adoption jälkipalvelua ja toimii välillä työparina lastensuojelussa.”Lisäksi Helsingissä meillä on myös käytäntö, että jos lapsella on sosiaalihuoltolain mukainen erityisen tuen tarpeen asiakkuus ja hänellä on adoptiotausta, asiakkuus siirtyy meille adoptiotyöryhmään.”Työ vaatii vankkaa ymmärrystä adoptoitujen lasten traumataustasta. Leinonen toivoo, että sosiaalialan ja muidenkin alojen ammattilaiset tunnistaisivat adoption vaikutuksia nykyistä paremmin.”Vaikka ei työskentelisikään suoraan adoptioneuvonnassa, adoption vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää. Koen usein joutuvani pitämään adoptioperheiden puolia järjestelmässä, joka ei aina tunnista näiden perheiden erityisiä tarpeita riittävästi.”Maija KomonenKuvituskuvan henkilöt eivät liity kirjoitukseen