AjankohtaistaMatka juurille Thaimaahan

Matka juurille Thaimaahan

Suti Niemelä kävi juurimatkalla syntymämaassaan Thaimaassa syksyllä 2023. Näin hän kertoi matkan tapahtumista ja niiden herättämistä ajatuksista.

”Olin lähdössä Aasiaan matkalle kesälomallani, ja päätin samalla alkaa selvittää juuriani. Olin jo varannut matkaliput, kun otin yhteyttä Interpediaan ja kerroin halustani lähteä selvittämään taustojani, sijaisperhettäni, bioäitiäni ja sitä, miksi olen tullut tänne ja miksi olen tällainen kuin olen, ihminen joka kulkee omaa polkuaan.

Syyskuun alkupuolella saavuin Thaimaahan ja lähdin kohti Chiang Maita. Siellä sijaitsee Vienpingin lastenkoti, johon minut sijoitettiin ennen adoptiotani.

Vierailupäivän aamuna kuljettaja kävi hakemassa minut hotellilta ja lähdimme lastenkotiin. Tapasin kolme sosiaalityöntekijää, jotka hoitavat adoptioasioita lastenkodilla. He olivat innoissaan, että joku tuli käymään. Työntekijät ovat olleet samassa lastenkodissa jo pitkään, jo noin 20 vuotta.

Näin myös huoneet, joissa lapset nukkuvat ja käyvät koulua, ja pääsin seuraamaan ruokailua. Kun kävimme luokkahuoneessa, tapasin vanhan opettajani, joka oli juuri aloittanut työnsä lastenkodilla, kun minä olin tullut sinne.

Tapasin vielä toimistotyöntekijöitä ja pääsin näkemään, miten lastenkoti on muuttunut vuosien varrella. Vanhanaikaisia tiloja on remontoitu lapsiystävällisemmiksi. Näin seinällä kuvia adoptoiduista, ja löysin sieltä myös oman kuvani, samoin ystäväni.”

Vierailulla sijaisperheessä

”Asuin pari vuotta sijaisperheessä ennen Vienpingiin tuloani. Lastenkodilla minulle selvisi, että voisin tavata myös sijaisperheeni jäseniä.

Lähdimme puolenpäivän aikoihin kohti sijaisperheeni kotia. Tie ei ollut pitkä, mutta se oli huonossa kunnossa. Perillä perheen isoäiti vastassa, ja hän sanoi ensimmäiseksi: ’Et ole muuttunut.’

Sijaisperheeni äiti ja isä ovat jo kuolleet. Menimme heidän entiseen kotiinsa, jossa tapasin sijaistätini ja -serkkuni, ja minulle tarjottiin ruokaa ja juomaa. Sijaisperheen veli ja sisaret eivät päässeet paikalle.

Näin siis sijaiskotini, jossa olin ennen adoptiota. Se oli entisellään, mm. huoneessa, jossa olin nukkunut, oli sama sänky ja vaatekaappi, oma piirustukseni ja lelujanikin oli vielä jäljellä. Oli kiva nähdä, että he olivat säilyttäneet muistoja minusta.

Katsoimme yhdessä valokuvia. Kaikki olivat tosi kiinnostuneita minusta ja kysyivät mitä teen, missä olen töissä ja missä asun. He olivat helpottuneita kuullessaan, että asiat ovat hyvin, koska eivät tähän asti tienneet mitä minulle kuuluu. Nyt he saivat hengähtää helpotuksesta.

Soittelimme sukulaisille ja naapuritkin tulivat katsomaan minua. Jotkut heistä muistivat minut. Olin kuulemma kasvanut, mutta muuten en ollut muuttunut. Viihdyin jo pienenä ihmisten kanssa.

Olin kuulemma ollut heidän viimeinen sijaislapsensa. He eivät enää halunneet sijaislapsia, koska olivat minuun niin kiintyneitä.”

Odotuksia ja yllätyksiä

”Odotukseni matkaa kohtaan eivät olleet korkealla. Olen go with the flow -tyyppi, joten yllätykset olivat positiivisia. Negatiivisia kokemuksia ei ollut ja sain enemmän tietoa kuin odotin.

En myöskään odottanut saavani noin hyvää vastaanottoa. Sijaisperheeni oli pitänyt minut mielessään ja heille oli iso juttu, että kävin. Minulla on nyt kolme perhettä: yksi Suomessa, yksi Thaimaassa ja yksi Tukholmassa, jossa asun.”

Ajatuksia juurimatkalle lähdöstä

”Juurimatkalle lähtemistä miettivälle adoptoidulle sanoisin, että mieti miksi haluat lähteä ja mitä haluat matkalla selvittää. Jokaisella on erilaiset syyt ja tarpeet. Kaikkea ei matkalla välttämättä saa selville. Minulla kävi tuuri, kun sain paljon selville.

Matkalla tarvitaan seikkailumieltä ja elämänhalua. Juurimatka ei ole lomamatka. Lähde avoimin mielin, sillä matkalla voi paljastua jotain aivan uutta. Kysy tietoa aina kun siihen on hyvä tilaisuus.

Usein suositellaan ottamaan tukihenkilö mukaan, mutta minä lähdin yksin. Juurimatka on niin henkilökohtainen kokemus. Mietin kyllä etukäteen, miten reagoin, jos saan kuulla jotain yllättävää, se oli ainoa pelkoni.

Valmistautuminen on minusta tärkeää. Oli hyvä, kun Interpedian Sanna ja Tiina olivat tukena, tapasimme monta kertaa ennen matkaa. Parhaimmillaan juurimatkaa on hyvä puida yhdessä.

Interpedian yhteyshenkilö Acharawan oli puhelimen välityksellä tarvittaessa tulkkina. Tulkki oli tarpeen, ja sain selville asioita, joita muuten en olisi saanut selville adoptiosta ja Vienpingistä.”

Identiteettipohdintaa

”Identiteetti vaihtelee ihmisillä elämän aikana. Juurimatka vahvisti tunnettani, etten ole vain yhdestä paikasta. Olen kaksikielisestä perheestä ja kansainvälisellä uralla, olen asunut monessa maassa ja matkustanut paljon.

Nyt voin sanoa, että olen maailmankansalainen. Juurimatka vahvisti kosmopoliitin identiteettiäni.”

Suti Niemelä

Nuori mies seisoo kyltin edessä, jossa lukee Vienping Children's Home