Liton on palannut kotiin – FFC:n lastenkoti Dhakassa on kasvattanut lähes tuhat lasta aikuisuuteen

Saapuessani Families for Children -järjestön (FFC) lastenkotiin Dhakan pohjoisosassa Bangladeshissa minua oli portilla vastassa innokas nuori mies. 24-vuotias Liton oli odottanut jo pitkään saavansa tavata Interpedian edustajan. Hyvää englantia puhuva nuori mies oli valmiina esittelemään lastenkotia, jossa hän oli asunut kuuden päivän ikäisestä lähtien ja jota hän on aina pitänyt kotinaan. Viimeisten viiden vuoden ajan Liton on myös työskennellyt lastenkodissa.

FFC:n lastenkoti Dhakassa on yksi Interpedian pitkäaikaisimmista kumppaneista. Lastenkoti on sijannut vuosien varrella eri puolilla Dhakaa ja muuttanut taas hiljattain rauhallisemmalle ja edullisemmalle alueelle kaupungin pohjoisosaan. Bangladeshin noin 12 miljoonan asukkaan pääkaupunki kasvaa jatkuvasti.Litonin tullessa lastenkotiin 1990-luvun puolivälissä FFC:llä asui noin 200 lasta. Nykyään lapsia on noin sata, mutta uusista toimitiloista jokainen neliömetri on tarkkaan hyödynnetty. Lastenkodin viisikerroksisessa rakennuksessa on sekä asuinhuoneita että luokkahuoneita ja toimistotiloja.

Osa isommista lapsista asuu keskuksen ulkopuolella ja esimerkiksi näkövammaiset lapset on lähetetty erityiseen sisäoppilaitokseen opiskelemaan. He viettävät FFC:llä viikonloput ja loma-ajat. Lastenkoti aloitti toimintansa etenkin vastasyntyneiden kotina, mutta vuosien saatossa tarve tarjota koti etenkin vammaisille lapsille on kasvanut, koska heille on hyvin vähän paikkoja Dhakassa.

Poliisi, sairaalat tai toiset järjestöt tuovat uusia lapsia FFC:lle. Keskuksessa asuvien lasten ohella noin kymmenen lasta viereiseltä slummialueelta tulee keskuksen kouluun päivittäin ja saa maksuttoman lämpimän ruuan. Lastenkodissa on noin 40 työntekijää kaikkiaan. Vapaaehtoiset ja harjoittelijat ovat keskukselle myös tärkeitä, koska ammattilaiset ja etenkin fysioterapeutit lähtevät usein paremman toimeentulon perässä muualle. Ydinhenkilökunnan pysyvyys luo kuitenkin turvaa lastenkodin lapsille: esimerkiksi ompelutaidon opettaja on ollut töissä keskuksessa jo 27 vuotta eikä aio jäädä eläkkeelle tehtävästään niin kauan kuin jaksaa tehdä töitä.

Hyvä lapsuus ja pysyvät suhteet lastenkotiin

Liton kertoi ylpeänä elämästään Dhakan lastenkodissa. Hänelle lapsuus ja nuoruus lastenkodissa olivat normaalia elämää. Hän muodosti läheiset suhteet sekä työntekijöihin että toisiin lapsilla ja hänellä on yhä paljon vanhoja ystäviä lastenkodista. Viidenteen luokkaan asti Liton opiskeli lastenkodin koulussa. Yläasteelle kodin ulkopuolelle siirtyminen jännitti häntä kovasti. ”Uudessa koulussa minun oli vaikea sopeutua toisten opiskelijoiden tapoihin, mikä purkautui usein vihaisena käytöksenä, enkä enää suuremmin välittänyt opiskelusta” Liton kertoo. ”Luonnontieteistä olin kuitenkin koko ajan kiinnostunut ja innostuin taas opiskelemaan, kun ymmärsin etten voi oppia ilman kovaa työtä.”

Lasten saama koulutus on tärkeä osa keskuksen toimintaa. Lastenkodin opettajat ohjaavat lapsia joko akateemiseen tai ammatilliseen koulutukseen kiinnostuksen kohteista ja osaamisesta riippuen. Liton opiskelee parhaillaan ammattikorkeakoulussa sähköinsinööriksi ja valmistuu kolmen vuoden päästä. Tulevaisuudessa hän tähtää töihin valtiolle, koska valtion työpaikkaa pidetään Bangladeshissa varmana ja tavoiteltavana työnä. Ilman oikeita kontakteja valtion työpaikasta voi kuitenkin joutua ensin maksamaan itse ja vain harva FFC:n lapsi on onnistunut pääsemään tällaiseen työhön. Moni entisistä asukkaista on kuitenkin hyvissä työpaikoissa, kuten lääkeyhtiöillä ja yksityisissä yliopistoissa. Esimerkiksi kolme yhtä aikaa lastenkodissa kasvanutta poikaa on pitänyt yhtä vielä aikuisenakin ja he ovat nyt kaikki ison tekstiiliyrityksen johtoportaassa.

Lähes tuhat lasta on kasvanut vuosien aikana FFC:n lastenkodissa ja valtaosa kokee sen kotinaan. Pitkäaikaisille työntekijöille on tärkeää, että suurin osa lapsista pitää usein yhteyttä heihin myös aikuisina. Osa jää pysyvästi lähelle, kuten Liton. Opiskelujensa ajan Liton asuu ja työskentelee jälleen FFC:n keskuksessa. Hän majoittuu pohjakerroksen kaksiossa lastenkodissa asuvien kolmen teini-ikäisen pojan kanssa, joista hän on vastuussa.

”En koskaan piilottele taustaani esimerkiksi työhaastattelussa, vaan kerron aina suoraan elämästäni lastenkodissa. Olen saanut elää hyvän lapsuuden, eikä taustassani ole mitään hävettävää ja tämän haluan myös välittää tapaamilleni ihmisille.”

Lue lisää Interpedian kehitysyhteistyöstä Bangladeshissa

Voit tukea työtämme Bangladeshssa kuukausilahjoittajana tai kummina