Vapaaehtoisena Nepalissa korona-aikaan

Olin Nepalissa vapaaehtoisena viisi kuukautta. Lähdin Suomesta joulukuun alussa ja tarkoitukseni oli viettää Nepalissa huhtikuun loppuun asti. Vapaaehtoispaikkani oli Interpedian yhteistyökumppanijärjestö Loo Niva, joka työskentelee lasten koulutusmahdollisuuksien edistämiseksi Kathmandun laakson sekä syrjäisen Länsi-Nepalin alueella. Pääsin Loo Nivalla tekemään laajasti erilaisia työtehtäviä ja opin paljon uutta kehitysyhteistyön haasteista ja mahdollisuuksista Nepalin kontekstissa.

Ennen kuin lähdin Nepaliin, kävin mielessäni läpi erilaisia skenaarioita ja toimintasuunnitelmia esimerkiksi maanjäristysten, katukoirien puremisten sekä sähköiskujen varalle. Näistä mitään ei onnekseni tapahtunut. Sen sijaan minut, ja varmasti monet muutkin, pääsi yllättämään maailmanlaajuinen koronapandemia. Vapaaehtoisaikani sai erikoisen käänteen tämän takia.

Luin ensimmäisiä koronaan liittyviä uutisointeja Kiinasta tammikuun aikana. Vaikka Nepal sijaitsee Intian ja Kiinan välissä, korona tuntui kaukaiselta ongelmalta ja sivuutin aiheen olankohautuksella. Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen koronatartunta todettiin Nepalissa tammikuussa. Maaliskuuhun asti elämä jatkui tavanomaisesti vapaaehtoistöiden parissa ja Nepalin upeissa maisemissa reissaten. Silloin tällöin koronasta kuuli puhuttavan, mutta se oli poikkeuksetta lähes aina vain vitsailua.

Maaliskuussa kaikki muuttui

Maaliskuussa tilanne muuttui, sillä tartuntatapaukset lisääntyivät monessa valtiossa. Korona ei ollutkaan enää vain Kiinan ongelma. Loo Nivalla jaettiin käsidesiä ja ohjeita koronan leviämisen estämiseksi. Apteekeista loppuivat kasvomaskit ja nepalilaiset uutiset keskittyivät yhä enemmän koronasta tiedottamiseen. Maaliskuun edetessä alkoi olla vain ajan kysymys, milloin ”lockdown” alkaa ja kaupalliset lennot loppuvat. Moni länsimaalainen ystäväni lensi maaliskuun puolen välin aikoihin takaisin omaan kotimaahansa. Osa paikallisväestöstä alkoi suhtautua ulkomaalaisiin vieroksuen ja minulta kysyttiin usein, miksi en ole lähtenyt takaisin kotimaahani. Koen, että sain osakseni myös enemmän tuijottamista kuin aiemmin.

Lockdown astui Nepalissa voimaan tiistaina 24.3. Siitä uutisoitiin alle 12 tunnin varoitusajalla, mikä aiheutti sen, että välttämättömien ruokatarvikkeiden ostaminen jäi hyvin viime tinkaan. Nepalin sulku piti sisällään ulkonaliikkumiskiellon. Ruuhkaiset ja eläväiset kadut muuttuivat hiljaisiksi ja aavemaisiksi. Vain ruokaostoksilla tai apteekissa käyminen katsottiin hyväksyttäväksi syyksi ulkona liikkumiselle. Kasvomaskien käyttö oli pakollista. Poliisi ja armeija päivysti kaduilla. Kaikki oli kiinni: koulut, temppelit, ravintolat – jopa ruokakaupat. Ensimmäinen viikko menikin melkoisessa epätietoisuudessa. Lockdownin edetessä muutamat ruokakaupat alkoivat olla rajoitetuilla aukioloajoilla auki, mikä mahdollisti ruokaostosten tekemisen. Olin myös siinä mielessä onnekas, että paikallinen tuttavani oli töissä lähimarketissa ja hän tiedotti minulle marketin aukioloaikoja. Lisäksi olin sattumalta nostanut itselleni tarpeeksi käteistä viikkoja aikaisemmin, sillä pankkiautomaatit oli suljettu, eikä korteilla ollut mahdollista maksaa.

Ilman työtä, ilman ruokaa

Lockdownia pidennettiin toistuvasti ja se on edelleen Nepalissa voimassa. Koronan testaamista lisättiin huomattavasti ja huolimatta sulkutilanteesta uusia tapauksia ilmeni viikoittain. Tällä hetkellä Nepalissa on todettuja koronavirustartuntoja 99. Taloudelliset tappiot ovat useille palkansaajille merkittävät. Monen paikallisen yrittäjän ei ole mahdollista pitää yritystään auki eli palkkaa ei tule, eikä ruokaan ole varaa. Nepalissa ei ole Suomen kaltaista sosiaaliturvaa.

Suurin osa turisteista kaikkosi Nepalista maaliskuun aikana. Nepalin kansantaloudelle on turismi suuri tulonlähde ja, koska lockdown sulki vuoret, trekkaamisesta tulevat varat loppuivat kokonaan. Myös katukoirat ja eläimet kärsivät sulun aiheuttamista haitoista niiden saadessa entistä vähemmän ravintoa. Minun vapaaehtoistyöskentelyni Loo Nivalle jatkui etätöiden kautta, mutta toimin vapaaehtoisena myös paikallisessa eläinjärjestössä, joka kävi päivittäin ruokkimassa katueläimiä.

Saavuin toukokuun alussa takaisin Suomeen Ranskan valtion järjestämällä evakuointilennolla. Vietin Nepalissa viisi kuukautta, josta reilu kuusi viikkoa oli sulun aikaa.

”Tuon kuuden viikon aikana pääsin paikan päällä todistamaan koronan aiheuttamia haittoja jo ennestään köyhälle Nepalille.”

Voi vain arvailla, kuinka suuret haitat tulevat olemaan tulevaisuudessa ja minkälaisella aikavälillä niistä pystytään toipumaan. Koronapandemia on saanut minut arvostamaan entisestään Suomen toimivaa sosiaaliturvajärjestelmää ja terveydenhuoltoa. Sekä sitä, että raittiista ulkoilmasta ja luonnosta saa nauttia koronasta huolimatta.