Keskustelua kansainvälisistä adoptioista

Monessa Euroopan maassa käydään tällä hetkellä vilkasta keskustelua kansainvälisistä adoptioista. Debatin on sysännyt liikkeelle Hollannin päätös keskeyttää kansainväliset adoptiot toistaiseksi, jo meneillään olevat adoptioprosessit toki hoidetaan loppuun asti.

Keskustelua on kuitenkin käyty jo vuosien ajan. Esimerkiksi Tanskassa kansainväliset adoptiot keskeytettiin väliaikaisesti vuonna 2019 ja adoptiojärjestelmän toimivuutta ja eettisyyttä selvitettiin, kunnes vuonna 2020 kansainväliset adoptiot käynnistettiin uudestaan. Ulkopuolinen taho tutki viime vuonna kansainvälisen adoption käytännöt myös Ruotsissa ja nykymalli todettiin toimivaksi.

Selvitysten taustalla on ollut huoli kansainvälisten adoptioiden eettisyydestä, sillä yksittäisten adoptioiden taustalta on paljastunut väärinkäytöksiä. Keskustelu ja tutkimukset ovat olleet hyödyllisiä, Ruotsin tutkimustahon loppuraportin suosituksia esimerkiksi adoption jälkipalvelun ja pohjoismaisen yhteistyön kehittämisestä kannattaa kuunnella myös täällä Suomessa.

Miksi byrokratia vie aikaa?

Toivomme, että meneillään oleva keskustelu vie kansainvälisen adoption käytäntöjä jälleen eteenpäin ja avaa uusia näkökulmia. Julkisessa keskustelussa adoptioihin liitetty byrokratia ja pitkä prosessi nähdään usein negatiivisessa valossa, joten toivottavasti näemme nyt siirtymän vanhempien ja odottajien painotuksista myös adoptiolapsen näkökulmaan.

Lapsen etu on adoptiojärjestöjen toiminnan perusta ja adoptio on juridinen prosessi, jonka vaiheiden läpikäyminen on adoption kaikkien osapuolten etu.

Adoptioiden säätely on kehittynyt vuosikymmenestä toiseen

Kansainvälisen adoption käytännöt ja lainsäädäntö ovat muuttuneet paljon vuosikymmenten aikana. Suomi oli pitkään itsekin lapsia kansainväliseen adoptioon luovuttava maa, mutta suunta kääntyi 1970-luvulla, jolloin ensimmäiset kansainvälisesti adoptoidut saapuivat Suomeen. Aluksi nämä adoptiot olivat yksityisluonteisia ja järjestöt lähinnä neuvonantajia. Ensimmäinen kansainvälisiä adoptioita säätelevä adoptiolaki tuli voimaan 1985, jolloin myös adoptiojärjestöt saivat virallisen adoptiopalvelunantajan aseman.

Haagin konventio (adoptiosopimus) solmittiin 1993 ja Suomi ratifioi sen 1997. Interpedia oli aktiivisesti mukana eurooppalaisissa ja pohjoismaisissa verkostoissa, jotka myötävaikuttivat Haagin sopimuksen syntyyn. Sopimus säätää muun muassa sen, että lapselle etsitään ensisijaisesti sijoitusta syntymämaasta.

Suomen adoptiolakia uudistettiin jälleen 2010-luvulla ja sen myötä esimerkiksi yksityisiä adoptioita koskevat vaatimukset tiukentuivat. Nykyään ilman palvelunantajaa toteutuu lähinnä vain sukulaisadoptioita.

Uusi mahdollisuus lapselle

Kansainvälinen adoptio on kohdemaissamme marginaalinen ilmiö ja äärimmäinen lastensuojelun toimenpide. Yksittäiselle lapselle se voi olla uusi ja ainoa mahdollisuus saada perhe.

Adoption huippuvuosia elettiin 2000-luvulla, erityisesti Kiina-adoptioiden vuoksi. 2010-luvulle tultaessa Kiinan vaurastuminen oli edennyt siihen pisteeseen, että maan lastensuojelu ja kotimainen adoptio ottivat harppauksia eteenpäin. Kansainvälisten adoptioiden tarve siirtyi erityistarpeisten lasten adoptioihin. Tämä kehitys on nähty myös muissa adoptiokohdemaissa. Kansainvälisten adoptioiden määrä on laskenut huomattavasti huippuvuosista.

Nykyään adoptiot ovat hyvin räätälöityjä ja yksilöllisiä, ja niissä on lähtökohtana lapsen tarpeiden ja adoptionhakijoiden voimavarojen yhteen sovittaminen.

Adoptiokenttä elää ja kehittyy koko ajan

Me toimimme yhteistyössä kumppaneiden kanssa, joihin meillä on luottamuksellinen suhde. Heidän kanssaan käydään keskustelua ja jaetaan yhteinen näkemys adoptioista sekä yhteiset eettiset periaatteet. Tämän lisäksi meidän on myös tunnettava kohdemaidemme lainsäädäntöä ja lastensuojelun käytäntöjä. Samalla meidän on koko ajan arvioitava toimintaamme ja tarvittaessa muutettava suuntaa, jos yhteistyön edellytykset eivät täyty.

Näiden vuosikymmenten aikana myös kohdemaissamme on tapahtunut paljon. Monen maan lastensuojelujärjestelmä on kehittynyt valtavasti ja adoptiojärjestelmää on uudistettu moneen otteeseen. Kansainvälisen adoption käytäntöjä kehittäessään kaikki adoptiotoimijat ja lainsäätäjät joutuvat tasapainottelemaan juridisen prosessin vaatimusten ja sen välillä, mikä on lapselle kohtuullinen aika odottaa päätöksiä.

Vaikka kansainväliset adoptioprosessit ovat kehittyneet huomattavasti niiden ensimmäisistä vuosikymmenistä, yksi on edelleen yhteistä: lapsen päätyminen adoptioon on herkkä asia. Sen taustalla on aina se tosiasia, että joku on joutunut luopumaan lapsestaan. Olosuhteet ovat aina yksilöllisiä ja adoption osapuolet käyvät niitä läpi elämän eri vaiheissa.

Toivottavasti tämä keskustelu vie adoptiotyötä jälleen eteenpäin. Toivomme, että se edistää tietoisuutta siitä, mitä adoptiotoiminta on nykyään ja miten moni asia siinä on muuttunut. Kansainvälinen adoptio ei ole oikea vaihtoehto kaikille perhettä tarvitseville lapsille kaikissa olosuhteissa, mutta se voi jollekin lapselle olla ainoa mahdollisuus perheeseen. Elämme edelleen hyvin epätäydellisessä maailmassa.

Pohditko omaa prosessiasi?

Herättääkö nykyinen keskustelu kysymyksiä tai huolta? Adoptoidut, adoptiovanhemmat ja -perheiden läheiset ovat tervetulleita adoptiopalveluumme keskustelemaan, jos jokin omassa prosessissa tai taustassa mietityttää.

Olemme viime vuosina kehittäneet paljon adoption jälkipalvelutyötämme. Lue lisää:

Adoptoidulle – Usein kysyttyjä kysymyksiä adoption jälkipalvelusta

Adoption jälkipalvelu

Yhteystiedot: jalkipalvelu@interpedia.fi, tai puhelin/Whatsapp 050 336 6661