Adoptiovanhempien ja -ammattilaisten on hyvä ymmärtää monipuolisesti lapsen taustaan liittyviä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen ja kehitykseen. Yksi taustatekijä voi olla lapsen kohtaama väkivalta. Kutsuimme HUSin lasten ja nuorten oikeuspsykologian yksikön oikeuspsykologit Liisa Järvilehdon ja Sini Vehkaojan Interpedian toimistolle ja keskustelimme väkivallan mahdollisista vaikutuksista. Adoptio-odottajat pohtivat Lapsen tausta- ja terveystietolomaketta täyttäessään lasta koskevia toiveitaan ja rajaavat lapsen mahdollisia erityistarpeita, jotka liittyvät joko tämän terveydentilaan tai taustaan. Yksi valinnan kohteista on taustassa ilmennyt väkivalta (lomakkeessa on eritelty fyysinen ja seksuaalinen kaltoinkohtelu). Aihe on monelle vaikeasti lähestyttävä ja tunteita herättävä, ja kuitenkin osalle adoptoitavista lapsista taustatekijä, joka on joskus jopa syy adoptioon päätymiseen. Teemaan liittyy myös uskomuksia, jotka eivät täysin pidä paikkansa. Lapsiin kohdistuva väkivalta on ilmiönä hyvin laaja ja sen seuraukset hyvin yksilöllisiä. Osa selviytyy väkivaltakokemuksista hyvin ja osa tarvitsee enemmän tukea toipumiseensa. Miten väkivaltatausta voi vaikuttaa lapsen kehitykseen ja käyttäytymiseen? On mahdotonta antaa mitään yleistä ennustetta väkivallan seurauksista lapsille, kun ei tiedetä millaisia resilienssitekijöitä lapsella itsellään on tai hänen kasvuympäristössään on ollut. Vaikka lapsen taustasta olisi paljon tietoa, ennusteen antaminen on silti mahdotonta, sillä kaikki lapset ovat aina yksilöitä. Väkivalta ei itsessään määrittele seurauksia uhrille, vaan sen laajuus, kesto, muoto ja muut olosuhteet vaikuttavat niihin. Haavoittavinta on, jos tekijä on uhriin luottamussuhteessa oleva läheinen, ja jos turvattomuus on pitkäaikaista. Kaikenlainen väkivalta lisää kuitenkin riskiä erilaisille haasteille ja väkivallan kohtaamiselle tulevaisuudessa. Onko seksuaalisen tai muun väkivallan haitallisuuden välillä merkittäviä eroja? Seksuaalista väkivaltaa ei välttämättä ole tarpeen erottaa muusta väkivallasta. Seksuaalisuuteen liittyy kuitenkin edelleen tabuja, joten se voi aiheuttaa vanhemmissa itsessään voimakkaita negatiivisia ajatuksia ja tunteita. Seksuaalinen väkivalta nähdään todella erityisenä ja hyvin vahingoittavana, vaikka sen haitallisuus erottuu yllättävän vähän muunlaisista väkivallan kokemuksista. Lisäksi erottelusta puuttuu henkinen väkivalta, joka voi joskus olla jopa haitallisempaa kuin fyysinen. Miten väkivaltaa kohdannutta lasta voi auttaa? Eniten lasta auttaa ennakoitava ja tavallinen arki. Kaikille adoptioperheille suositellaan pitkää kotona oloa lapsen kotiintulon jälkeen lapsen turvallisuudentunteen vahvistamiseksi. Tärkeää olisi, ettei lasta kohdella uhrina vaan eletään tavallista arkea, johon kuuluu selkeää ennakointia, kutsua vuorovaikutukseen, itsesäätelyn tukemista ja tunteiden sanoittamista. Lapsen rauhoittaminen on tärkeää erityisesti, jos lapsi on pelokas. Se mikä kullekin lapselle toimii rauhoittajana, on hyvin yksilöllistä, ja selviää yleensä kokeilemalla. Erilaisista tavoista auttaa lasta on hyvä hankkia tietoa etukäteen. Lapsen syntymämaasta voi myös kysyä lisätietoja, miten lapsi on tottunut rauhoittumaan ja miten hänen kanssaan on käsitelty tunnesäätelyä. Kohdemaiden ja lastenkotien resurssit lapsen yksilölliseen kohtaamiseen/terapiaan kuitenkin vaihtelevat suuresti. Lapsen opitut selviytymiskeinot Perheessä on tärkeää ymmärtää lapsen omia suojautumis- ja selviytymiskeinoja ja tunnistaa tämän triggerit/traumamuistuttajat (eli jokin asia, joka tuo traumaattisen kokemuksen mieleen niin voimakkaasti, että keho ja mieli reagoivat ikään kuin tilanne olisi taas tapahtumassa). Tätä voi pohtia yhdessä ammattilaisten kanssa. Vanhemman on hyvä tietää ja tunnistaa, etteivät reaktiot johdu vanhemmasta vaan lapsen taustasta. Äkillisiä muistuttajia voivat olla esimerkiksi joku tietty ilme tai haju tms. Lapsen ylireagoinnilta tuntuva käytös on menneisyydessä usein ollut tarpeellinen, opittu tapa. Lapsen sisäinen hälytin ylireagoi turvattomassa tulipaloympäristössä. Hänen suojautumiskeinonsa eivät välttämättä toimi uudessa ympäristössä, ja vanhemmat saattavat joutua opettamaan lapselle turvan hakemista aikuiselta. Uudelleenohjelmointi on kuitenkin mahdollista. Lasten vastaanottavaisuus ja resilienssi ovat usein hämmästyttäviä. Perheen tavallinen ja vakaa arki on lapselle parasta tukea. Turvataitoja lapselle On hyvä tiedostaa, että esimerkiksi seksuaalirikoksen uhrit eivät aina oireile ulospäin. Jos lapsi tottuu siihen, että hänen rajojaan rikotaan, voi se altistaa hänet uudelleen väkivallan uhriksi. Kaikille lapsille on opetettava turvataitoja. Kun on riittävästi yhteistä kieltä, hänelle voi sanoittaa, millaista on hyvä kosketus ja millaista huono. Turvataitoihin kuuluu myös tietää mitä ovat lapsen oikeudet ja miten toimia, jos kohtaa jotain huolestuttavaa, epämukavaa tai pelottavaa. Lapsen taustalla voi olla monenlaisia kokemuksia, esimerkiksi seksuaalissävytteinen lähestyminen on saattanut olla ainoa tapa saada huomiota tai hän on saattanut nähdä seksuaalista toimintaa tai väkivaltaa. Lapsella saattaa olla rajattomuutta ja vaikeuksia säädellä omaa toimintaa. Tunnekasvatus ja tunteiden sanoittaminen sekä omien rajojen oppiminen ovat tärkeitä adoptioperheissä. Suhteen omaan kehoon pitäisi kuitenkin olla salliva. Jos lapsi esimerkiksi koskettelee sukuelimiään, voi se liittyä myös normaaliin seksuaaliseen kehitykseen, ja hänet voi rauhallisesti ja kauhistelematta ohjata tekemään sitä yksityisesti omassa huoneessaan. Aina seksuaalissävytteinen käytös ei johdu menneisyydessä tapahtuneesta seksuaaliväkivallasta tai sen todistamisesta. Oleellista lapsen tukemisessa on aikuisen oma kyky säädellä omia tunteitaan. Tunnesäätelyyn on olemassa paljon hyviä materiaaleja. Niihin on hyvä tutustua, jotta löytää omalle perheelle sopivia tapoja tukea lapsen kykyä säädellä tunteitaan ja lisätä turvallisuuden kokemustaan. Mitä jos lapsi alkaa kasvaessaan ja kielen kehittyessä kertoa väkivallasta? Vanhempien olisi hyvä jo etukäteen tutustua syvällisesti itseensä, pohtia saamaansa kasvatusta ja omia reaktioitaan lapsen mahdolliseen taustaan. Varsinkin, jos aihe herättää vanhemmassa ahdistusta, on tärkeää valmistautua vaikeiden asioiden kohtaamiseen. Lapsen ei pidä joutua tilanteeseen, jossa vanhempi reagoi voimakkaan ahdistuneesti, ja lapsi tuntee joutuvansa vastuuseen vanhempiensa tunteista tai hän haluaa suojella vanhempiansa. Silloin hän saattaa alkaa salata asioita. Jos lapsi alkaa kertoa väkivaltakokemuksista, tilanteessa ei ole tärkeintä saada heti selville, onko väkivalta oikeasti tapahtunut vai ei. Asian äärelle on kuitenkin hyvä pysähtyä ja varoa johdattelemasta lasta kysymällä esimerkiksi kyllä/ei-kysymyksiä. Lapsi saattaa herkästi uskoa aikuista ja hänen muistikuvansa voivat alkaa muuttua. Lapselle kannattaa viestiä, että hän voi jutella myös vaikeista asioista, että vanhemmat kestävät ne ja suhtautuvat niihin rauhallisesti kauhistelematta, ovat hänen turvanaan ja että yhdessä näistä selvitään. Lapsi ei tarvitse sääliä vaan tukea, eikä lapsen näkeminen uhrina ole hyväksi. Näe lapsi selviytyjänä. On hyvä kiinnittää lapsen huomio siihen, että nyt ollaan turvassa. Pienen lapsen kanssa voi vaikeista asioista puhua pikkuhiljaa vaiheittain ikätasoisesti, ensin vähän, ja niihin voi palata myöhemmin. On tehtävä lapselle selväksi, että näistä voi puhua. Lapsen huomion vaihtuminen yhtäkkiä esimerkiksi leikkiin on ihan normaalia. Tärkeää on, että lapsella on lupa palata asiaan. Jos perheen tuki ei riitä Väkivaltaa kokenut lapsi ei automaattisesti tarvitse terapiaa. Lapsen tultua perheeseen tärkeintä on aluksi keskittyä perusturvallisuuden ja kiintymyssuhteen rakentamiseen. Joskus kuitenkin ulkopuolinen tuki voi olla tarpeen. Tällöin on hyvä hakeutua perusterveydenhuoltoon, josta ohjataan tarvittaessa eteenpäin. Eri puolilla maata on erilaisia mahdollisuuksia tukea lapsia, eikä alkuvaiheessa väkivaltataustaan liittyvää erityisosaamista välttämättä tarvita. Aina on toivoa Väkivalta voi jättää jälkensä lapseen, mutta minkään väkivaltakokemuksen ei tarvitse määritellä lapsen tulevaisuutta. Turvallinen arki ja kiintymyssuhde muokkaavat lapsen aivoja. Selviytyminen on mahdollista ja aina on toivoa. Lukemista Juusola, Aino: Jutellaanko — Miten käsitellä lapsen kanssa vaikeita asioita, Kirjapaja 2012 tunnetaitojalapselle.fi Turvataitojen supersankariksi Turvataidot (Väestöliitto) Turvataitokasvatus – THL