Monessa Euroopan maassa on viime vuosina käyty vilkasta keskustelua kansainvälisistä adoptioista. Suomessa tämän keskustelun tueksi on nyt laadittu selvitys neljän muun Euroopan maan adoptioselvityksen pohjalta. Selvitys on tehty Sosiaali- ja terveysministeriön ja kansallisen lapsistrategian yhteistyönä.Selvityksessä käytiin läpi Alankomaiden, Ruotsin, Sveitsin ja Tanskan adoptiotutkimuksia, tutustuttiin adoptioiden säätelyn historiaan ja vaiheisiin sekä vertailtiin maiden adoptiohistoriaa Suomen vastaavaan.Suomen adoptiohistoria on yllä mainittujen maiden historiaan verrattuna suhteellisen lyhyt. Suomi oli lapsia lähettävä maa vielä 1970-luvulla. Kansainvälisten adoptioiden määrä on kasvanut Suomessa myöhemmin, ja kotimaan adoptioiden sekä lapsia lähettävän maan näkökulman kautta on jo ymmärretty lainsäädännön ja dokumentoinnin merkitys.Adoptiotyötä tehdään aina sen hetkisen tiedon varassa. Kokemusta on vuosikymmenten varrella kartutettu esimerkiksi tutkimustiedon sekä jälkipalvelun kautta saatavan tiedon avulla. Uusi tieto vie työtä aina eteenpäin ja työtavat muokkautuvat sen mukaan.Julkaistu selvitys avaa adoptioiden historiaa ja niiden säätelyn muutosta ja on hyvä taustatuki Suomessa käytävään keskusteluun. Alankomaiden, Ruotsin, Sveitsin ja Tanskan keskustelu sekä selvitykset jatkuvat, ja saamme niistä varmasti lisää uutta ja hyödyllistä tietoa erityisesti adoption jälkipalvelun kehittämiseen.Sosiaali- ja terveysministeriön tiedote:Kansainvälinen adoptioselvitys on valmistunutAdoptiolautakunnan tiedote:Kansainvälinen adoptioselvitys on valmistunut – selvityksistä saatavaa tietoa on tärkeä seurataAdoptioselvitys:Neljän eurooppalaisen maan selvitykset kansainvälisistä adoptioista : Yhteenvetoa ja huomioita Suomen näkökulmastaInterpedian aiempia kirjoituksia adoptiokeskustelusta:Keskustelua kansainvälisistä adoptioista Keskustelu kansainvälisistä adoptioista jatkuu