Näin isänpäiväviikonlopun kynnyksellä kysyimme adoptioisiltä ja -isoisiltä hetken tunnelmia. Tässä ajatuksia isyydestä juuri adoptioisäksi tulleilta, vuosia isänä ja isoisänä jo olleilta sekä aivan näinä päivinä isyystaipaleensa aloittavilta: — Isäksi tuleminen pitkän odotuksen jälkeen tuntuu uskomattoman hienolta. Sanoin sitä on vaikea selittää, se oli rakkautta ensi näkemältä. Tulevaa isänpäivää juhlitaan mahdollisesti brunssilla ja leikkien pikkuisen ehdoilla. T — ”Isyyden kynnyksellä, mitä tunnen isyyspäiväni 2017? Poikani, rakas, Viime viikko näin sut – ensimmäinen kertaa. Muutama päivää vielä ja tapaamme – ensimmäinen kertaa. Miltä susta tuntuu? Toivon, että viihdyt kanssamme. Toivon, että voimme vaikuttaa positiivisesti siihen, että ajan myötä sun on hyvä olla kanssamme. Sulle olen vielä vieras ihminen, ja rakastava isä” Simon — Adoptioisä joutuu hyppäämään liikkuvaan junaan, kun biologisten lasten isä pääsee asemalta kyytiin. Adoptioisä menettää lapsensa elämästä todennäköisesti ensimmäiset vuodet, joten yhteinen taival lapsen kanssa tulee olemaan intensiivisempää ja antamaan isälle mahdollisuuden kokea kaikki tunteet pikakelauksella. Isä on lastensa kanssa yhteisellä matkalla, joka valitettavasti päättyy isän näkökulmasta liian aikaisin, kun lapset kasvavat hetkessä isoiksi ja lähtevät omilleen. Siksi on tärkeää tutustua matkatoveriin heti alkumatkasta ja tehdä siitä sellainen, että sen aikana kumpikin oppii sekä itsestä että toisesta uutta ja voi muistella yhteistä matkaa ilolla jälkikäteen. Harri — ”Täytin syyskuussa 50 ja isäksi tuleminen nyt juuri isäinpäivän aattona tuntuu ihmeelliseltä ja ihanalta. Ei ollut mitenkään selvää adoption onnistumisesta ennen ikätakarajani täyttymistä. Oma isäni oli 47 minun syntyessä joten uskon että olen parhaassa iässä ollakseni yhtä hyvä isä kuin omani oli.” Kalle — Att vara pappa: Att vara pappa känns stort, underbart och fantastiskt. Ibland kan det kännas skrämmande. Jag har ansvar för denna lilla människa. Jag hoppas att jag ska vara en bra pappa och en förebild för min son. I alla år har jag firat pappa och svärfar, nu blir jag för första gången själv firad och det känns så fint. Det bästa med att vara pappa är stunden då jag kommer hem från jobbet och sonen möter mig i hallen. Varje gång ler stort och skrattar mot mig. Ibland säger han ”Hej”. Den bästa stunden som pappa är då jag på kvällen matar och vaggar min son tills han slutligen somnar i min famn. Det som var väntat men ändå så överraskande, var den fullständiga omställningen i livet: Från vårt liv på två, till livet som barnfamilj. Det som varit mest utmanande med att bli pappa är att jag förutom tiden min son kräver, också behöver ha tid över för jobbet, min fru och mig själv. Filiph — Kyl miust on kiva olla ukki. Ku miun mukavalla tytöllä on kaks viel mukavampaa teinityttöä, joist mie välitän. Markku Uolevi, adoptioukki —