Kummityttö Etiopiasta

Interpedian 50-vuotisjuhlan kunniaksi pyysimme alkuvuodesta kummeja, jäseniä ja yhteistyökumppaneita lähettämään meille tarinoita yhteisen historiamme vaiheilta. Pitkäaikainen kummimme lähetti meille tarinan kummilapsestaan ja matkastaan Etiopiaan tätä tapaamaan.

”Ystävättäreni ehdotti minulle, että ottaisimme kumpikin kummilapsen Interpedian kautta. En ollut kuullutkaan mistään Interpediasta aikaisemmin, mutta hän vakuutti, että siellä tehdään hyvää työtä. Niinpä innostuin asiasta ja me molemmat päätimme ottaa kummilapsen. Halusin auttaa tyttöä, joka on lähtöisin jostain maailman köyhimmästä maasta. Molemmat päädyimme samaan tulokseen ja meille ehdotettiin Addis Abebassa toimivan German Church Schoolin tyttöoppilaita.

Niin minusta tuli Milkin kummi varmaankin vuoden 2003 keväällä.

Kun otin Milkin kummilapsekseni, hänen isänsä oli ollut jo pitkään vankilassa. Syynä pidätykseen oli se, että hän oli työskennellyt koulutoimistossa väärän vallan aikaan. Milkin isä oli kuitenkin opiskellut yliopistossa. Kun perheellä ei ollut enää kunnollisia tuloja niin äiti oli joutunut myymään huonekaluja, jotta he tulivat toimeen.

Kummilasta tapaamassa

Suunnittelimme jo varhaisessa vaiheessa, että kävisimme tapaamassa kummilapsiamme heidän omassa ympäristössään. Tällaiseen matkaan meillä oli tilaisuus helmikuussa 2004. Tällöin Milkille kuului jo parempaa, sillä hänen isänsä oli päässyt joulukuussa vankilasta.

Mietimme kovasti mitä voisimme sinne viedä. Päädyimme siihen, että ompelimme ”kynäpusseja”, joissa oli ainakin kuulakärkikynä ja viivoitin, ehkä jotain muutakin. Teimme niitä varmaankin noin 90 ja jaoimme niitä alimpien luokkien oppilaille. Sen lisäksi olin ottanut mukaani dia-sarjan, joka kertoi Suomen talvesta ja kesästä. Joku koulun opettajista halusi nähdä esitykseni etukäteen, minkä katsoin olevan viisasta. Esitys läpäisi kontrollin ja esittelin kuvia englanniksi. Seurasin, kun mukana ollut naisopettaja kertoi asian edelleen oppilaille. Olisi ollut hauska tietää, mitä hän puhui, koska selostus oli monta kertaa pitempi kuin se mitä minä puhuin. Lapset kuuntelivat ja katselivat hiiren hiljaa. Muutenkin oli ilo nähdä, kuinka hyvin koulua johdettiin ja miten kohteliaita oppilaat olivat. Saimme kuunnella myös oppitunninpitoa kahdeksannella luokalla, jossa oli menossa kemiantunti.

Meillä molemmilla oli mahdollisuus käydä kummilastemme kotona. Milkillä oli kaksi siskoa ja veli, jotka olivat kaikki häntä vanhempia. Oli vahinko, että vanhemmat eivät olleet silloin kotona, koska heidän oli mentävä hautajaisiin. Kaikki lapset olivat kyllä hyväkuntoisen oloisia, mutta asunto oli todellisessa slummissa. Kodista oli tehty niin hyvä, kuin se niissä oloissa oli mahdollista. Siellä oli sekä yhteinen olotila että lapsia varten oma huone, johon juuri ja juuri mahtui yhteinen siskonpeti. Annoimme heille vähän tuliaisia, keskustelimme jonkin aikaa ja jatkoimme ystävättäreni kummilapsen luo. Siellä olot olivat huomattavasti siistimmät ja jopa taloissa oli maalia. Koti oli kuitenkin kovin pieni ja ihmettelimme, kuinka koko perhe sinne mahtui. Emme olleet ymmärtäneet, että viemämme ”ompelijan hätävarastoon” kuuluvat sakset olivat niin suurenmoinen lahja tytön äidille, että hän otti sen vastaan kämmeniensä päälle ja kumarsi syvään.

Matkan aikana asuimme Fidan entisessä lastenkodissa Debre Zyitissä. Oli mielenkiintoista asua kauempana pääkaupungista ja nähdä maata vähän laajemmin. Meidän liikkumistamme hoiti nuori mies Toyota-pakettiautolla. Oli aika hauska, että auton takaikkunassa luki: Toyotalla Suomi kuljettaa! Kävimme myös lentäen Lalibelassa tutustumassa sen kuuluisiin kalliokirkkoihin. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin mielenkiintoinen ja avartava.

Mikä hänestä tuli isona?

Entä sitten pääasia Milki. Joka vuosi Milkiltä tuli kirje ja valokuva. Näin saatoin seurata hänen kehittymistään. Useasti hän kirjoitti, että haluaa olla koulussa ahkera ja sitä hän totisesti olikin. Hän oli aikaisemmin kertonut mikä hänestä voisi tulla isona kuten esimerkiksi lääkäri. Hän pääsi kyllä yliopistoon, mutta lopulta hän valmistui IT-insinööriksi. Voitte ymmärtää riemuni, kun Teklu Tafesse, German Church Schoolin johtaja lähetti minulle kesällä 2018 todistuksen hänen opintosuorituksestaan ja myös kiitoskirjeen kummina toimimisesta. Koko lähetyksen kruunasi kuva Milkistä valmistujaisasussa.

Arvatkaapa kuka oli onnellinen kyyneliin asti.

Onnea 50-vuotiaalle!”

Terveisin, Leena Laine

Addis Abeban koulukeskuksen kummiksi voit liittyä täältä

Lue lisää Interpedian kehitysyhteistyöstä Etiopiassa