Mikä auttoi meitä käsittelemään lapsen aggressiota?

Kaikki alkoi ihanasti. Adoptiolapsemme otti meidät hienosti vastaan ja hänet oli hyvin valmisteltu adoptioon.

Ensimmäinen raivokohtaus tuli muutaman viikon päästä hoitoon otosta. Vaikka tiesimme, että sellainen on mahdollista, tuli se silti yllätyksenä.

Kiintymys oli kuitenkin syntynyt välillämme heti. Lapsemme oli hyvin vastaanottavainen, ja sain häneen heti kontaktin. Tämä rakkaus on kantanut läpi vaikeiden vaiheiden.

Kun tilanne on päällä

Ensimmäisen vuoden aikana lapsemme sai voimakkaita raivokohtauksia. Koska lapsi ei ollut enää kovin pieni, jouduimme pitämään hänestä kiinni kaikin voimin. Usein siihen tarvittiin meidän molemmat, sillä lapsi oli todella vahva. Saattoi mennä kauan, että saimme hänet rauhoittumaan. Hiki valui ja olimme mustelmilla.

Onneksi tiesin lapsen aggressiivisesta käytöksestä hieman jo etukäteen. Hain myös lisätietoa lukemalla, ja opiskelin miten lasta voi pitää kiinni turvallisesti. Hioimme tätä suunnitelmaa miehen kanssa, sillä kiinnipitotilanteita oli paljon alussa. Monet ohjeet neuvovat puhumaan ja sanoittamaan lapsen tunteita, mutta kun lapsi on taistele ja pakene -tilassa, ei puhuminen auta.

Isompikin lapsi voi olla pienen lapsen tasolla tunnemaailmaltaan, vaikka hänellä on isomman lapsen voimat. Jos on yksin tilanteessa, on täysi työ pitää tilanne turvallisena.

Alussa koko perhe on uuden äärellä, ja lapsi tarvitsee rauhallisen aikuisen. On hyvä välillä antaa puolisolle vetovastuu, jotta voi itse hetken hengähtää.

Raivokohtauksen iskiessä on työstettävä omia tunteitaan. Miltä tuntuu, jos lapsi lyö? On pystyttävä pysymään rauhallisena, sillä lapsi ei tee sitä tahallaan. Lapsi tuntee paljon häpeää, raivo on hänellekin tosi raskasta. Vaatii itseltä paljon, että voi asettua lapsen asemaan. Samalla pitää asettaa myös rajoja, on tehtävä selväksi mikä on ok, mikä ei.

Tilanne alkoi helpottua ensimmäisen vuoden lopulla. Voimakkaita raivokohtauksia ei enää tule, lapsi saattaa edelleen lyödä turhautuessaan, mutta vain kevyesti. Hän ymmärtää, ettei se ole ok. Tätä ei onneksi tapahdu usein. Olemme päässeet paljon eteenpäin.

Mikä toimii meillä?

Lapsemme on taitava monin tavoin sekä akateemisesti että urheilullisesti. Suurin ongelma on tunnesäätely. Millaiset keinot ovat auttaneet meitä?

1. Opiskelu

Vaikeat tilanteet tulevat nopeasti, ja joskus tarvitaan kiinnipitoa. Tätä olisi hyvä opiskella jo etukäteen, miten se tehdään turvallisesti. Pysy itse rauhallisena ja tee selväksi, ettei toista saa lyödä. Varmista lapsen turvallisuus, ettei hän satuta itseään tai muita.

2. Liikunta

Lapsemme on liikkuvainen. Olen huomannut, että meitä auttaa, kun lapsi saa purkaa energiaansa.

Kannattaa jo etukäteen miettiä omaakin fyysistä kuntoaan, että jaksaa touhuta lapsen kanssa ja viedä häntä harrastuksiin.

3. Oma tunnekieli

Noin puolen vuoden jälkeen lapsemme alkoi puhua äidinkieltäni. Oman tunnekielen käyttö on tosi tärkeää, kun puhutaan vaikeista asioista.

4. Kirjat, pelit ja taide tunnesäätelyn apuna

Valitsen yhteisiin lukuhetkiin erityisesti kirjoja, joissa on tunteita ja vaikeita asioita. Viime vuonna pelasimme tunnepeliä. Teatteri ja musiikki voivat auttaa myös sanoittamaan tunteita.

Etsi videoita ja koulutuksia aiheesta. Harjoitelkaa miltä eri tunteet tuntuvat. Joskus voi huijata aivojaan ja ilmeillään ilmaista iloa, surua tms. Tästä voi olla apua perustunteiden hahmottamiseen.

Jalkapallosta otimme käyttöön keltaisen ja punaisen kortin kertomaan, jos menee liian lujaa.

5. Harhautus

Lapsemme lähtee helposti mukaan leikkeihin ja kisailuun. Joskus esimerkiksi päiväkodista lähtiessä, jos tilanne on hankala, saan lapsen kiinnostumaan pukemisesta tekemällä siitä leikin.

Jos lasta on jäänyt moni asia vaivaamaan, joskus auttaa ihan vain lause ”mennään eteenpäin, ei se haittaa”. Jos saa lapsen ajatukset muualle, se on lapsellekin helpotus, että hän pääsee pois tunneryöpyistä. Leikkisyys usein auttaa, ja tilanteita voi miettiä etukäteen.

6. Itsetunnon vahvistaminen

Lapsen täytyy saada kuulla, että hän on tärkeä ja hyvä. Hän voi joutua arvottomuuden tilaan, joka johtuu sisällä olevista menetyksistä. Tämä saattaa purkautua vihana.

Jos päiväkodissa on ollut hankalaa, otan lapsen syliin ja sanon, että kaikki on hyvin, sinussa ei ole mitään vikaa, ei mitään hätää, äiti on tässä ja olet rakas. Halaus auttaa usein.

Joskus on vaikea jäljittää, mikä laukaisee pahan olon tai aggression. Se voi olla jokin muisto tai tilanne lastenkodista, lapsi voi helposti ylitulkita sanomisia tai ilmeitä. Hänellä voi olla vahva tarve kontrolloida. Syyllistää ei saa. Halaa ja lohduta.

7. Katse eteenpäin

Vaikeina aikoina on tärkeää saada positiivisuutta elämään, muuten vaikeat kokemukset alkavat kasaantua. Kun meillä oli paljon raskaita tilanteita, ajattelin joka aamu, että nyt on uusi päivä.

Tee asioita, jotka auttavat purkamaan stressiä. Tämä on tosi tärkeää. Jos et itse jaksa, et voi auttaa lasta.

Muista että aika auttaa usein. Lapsella vie aikaa sopeutua uuteen elämään uudessa maassa. Kaikki on aluksi vierasta. Kärsivällisyyttä tarvitaan, että jaksaa uskoa asioiden voivan muuttua parempaan.

Luota omaan intuitioosi. Kun tunnet lapsesi, voit luottaa omaan vaistoosi.

8. Asiantuntijatuki

Kannattaa heti hakea apua. Hakeuduimme ensin perheterapiaan, ja sitä kautta saimme maksusitoumuksen Theraplay-terapiaan. Theraplay voi auttaa vahvistamaan kiintymyssuhdetta. Terapeuttimme ymmärsi heti lapsemme tilannetta. Saimme apua myös adoptiokuraattorilta.

Lapsemme on innokas ja aktiivinen, ja hän lähti hyvin mukaan Theraplayn ohjattuihin leikkeihin. Hänellä on voimakas kontrollin tarve, mutta on alkanut asettua terapeutin ja vanhempien ohjaukseen. Terapiassa otetut videot ovat olleet itselleni todella antoisia, lapsen pienet ilmeet huomaa videolta paljon selvemmin.

Theraplayn leikkisyys on muokannut omaa ajatteluani. Vaikka aina ei pysty kääntämään tilanteita leikkiin, on ollut ihana tutustua terapeuttiseen vanhemmuuteen. Meillä on esimerkiksi iltaisin tapana leikkiä roolileikkiä, jossa olen hieroja, ja lapseni tulee vastaanotolleni. Levittäessäni rasvaa lapseni kuivalle iholle hän kertoo joskus ”hierojalle” hienoja oivalluksiaan, miten esimerkiksi vaikeasta siirtymätilanteesta voisi päästä helposti eteenpäin.

9. Läheiset ja vertaiset

Adoptionhakijoiden on mielestäni hyvä miettiä jo etukäteen omia verkostojaan. Kuka tulee avuksesi, kun kuormitus on suurimmillaan? Meillä on onneksi isovanhemmat mukana elämässämme. Lisäksi toisten adoptiovanhempien kanssa meillä on WhatsApp-ryhmä, jonka vertaistuki on todella arvokasta.

Lapsen harrastusten myötä olen myös saanut tutustua ihaniin ihmisiin, toisiin vanhempiin. ”Koko kylä kasvattaa” on hyvä periaate. Tätä vaihetta on ihanaa saada elää nyt, kun toivoin lasta niin kauan.

10. Turvallinen arki

Meitä on auttanut se, että voin yrittäjänä vaikuttaa työaikoihini. Näin voimme pitää päiväkotipäivät lyhyinä. Lapsemme tarvitsee meitä paljon, joten vanhempien joustaminen on välttämätöntä.

Kalenteri auttaa ennakoinnissa, sillä muutokset ovat vaikeita lapselle.

Lopuksi

Adoptiovanhemmuus on erityistä vanhemmuutta, sitä ei voi verrata biologiseen vanhemmuuteen. Siihen on syynsä, että prosessi kestää, on käytävä läpi adoptioneuvonnat ja -valmennukset. Tätä täytyy todella haluta.

Meillä alkuaika oli kuin pyörremyrsky ja haasteita on ollut. Nyt olemme edistyneet paljon, lapsemme osaa jo lähteä pois turhauttavasta tilanteesta.

Hakumatkalla tapaamamme lääkäri sanoi meille, että perhe on parasta hoitoa lapselle – se lapselta on puuttunut. Kestää aikansa, että lapsi alkaa luottaa, että häntä ei hylätä ja tämä tilanne on pysyvä. Tämä on uusi mahdollisuus lapselle, ja hän voi oppia ja kehittyä.

Tilanne myös aaltoilee. Olen oppinut hyväksymään sen, että sekin on ihan ok, jos kaikki ei aina mene hyvin. Nämä ovat hitaita prosesseja ja esimerkiksi murrosikä voi tuoda taas uusia asioita.

Oma matkani äitiyteen oli pitkä. Olen niin paljon halunnut olla äiti, ja nyt päällimmäisenä on kiitollisuus ja onnellisuus, että saan olla äiti juuri hänelle.

”Futismama”