Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä

Kenen äänellä? -kampanjassamme olemme kevään 2019 aikana kertoneet lapsityöläisten puolesta tehdystä työstä ja tämän työn tuloksista Nepalissa.

Lyhytdokumentissa ja kirjoitussarjassa tutustuimme nepalilaisiin toimijoihin sekä entisiin ja nykyisiin lapsityöläisiin. Järjestöjen työ on ollut vaikuttavaa ja erityisesti Kathmandun laakson lapsikotiapulaisten määrä on vähentynyt merkittävästi. Samalla nepalilaiset tekevät työtä lapsityöläisten oikeuksien, koulutuksen ja hyvinvoinnin puolesta.

Tälle sivulle on koottu kaikki kampanjamateriaalit, joissa kerrotaan ilmiön eri puolista: lapsityöläisten omista kokemuksista sekä järjestövaikuttajien, opettajien ja poliitikkojen työstä lapsityön vähentämiseksi ja lapsen oikeuksien edistämiseksi.

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 1: Vaikuttaminen lapsen oikeuksien toteutumiseen on mahdollista!

Kenen äänellä? Unelma Nepalista ilman lapsityötä -kampanjamme aloittaa dokumentti (16 min) lapsityöläisyyden vastaisesta työstä ja tämän työn tuloksista Nepalissa.

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 2: Shanti Adhikari – pitkä ura naisten ja lasten oikeuksien puolesta

Kumppanijärjestömme CWISHin tarina on samalla tarina lasten oikeuksien etenemisestä Nepalissa. Järjestön perustaja Shanti Adhikari kertoo blogissamme CWISHin kehityksestä ja työstä lapsityöläisten oikeuksien puolesta.

Lista keinoista on vaikuttava: järjestö on esimerkiksi etsinyt lapsityöläisiä kotitalouksista, kouluttanut heitä, palauttanut heitä omien perheidensä pariin, jakanut tietoa lapsen oikeuksista, kouluttanut opettajia, aloittanut ohjelman seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, haastanut työnantajia oikeuteen, aloittanut laajasti tunnustetun vihreän lipun liikkeen (ilmaisee paikan/alueen olevan lapsityöstä vapaa), edistänyt aikuisten kotiapulaisten palkkaamista sekä köyhien perheiden toimeentuloa.

Lue lisää blogistamme

Shanti Adhikari

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 3: Entinen lapsityöläinen haluaa nyt vaikuttaa lasten oikeuksien puolesta

”Aloitin kotiapulaisen työt 12-vuotiaana, sillä äitini tulot eivät riittäneet elättämään meitä. En osannut lukea enkä kirjoittaa. CWISHin pistäytymiskeskuksessa sain opetusta iltapäivisin ja pääsin osallistumaan draamatyöpajoihin. En päässyt kouluun, mutta en osannut sitä edes pyytää.

Perheessä tein kaikki kotityöt ja hoidin halvaantunutta rouvaa. Mentyäni naimisiin 18-vuotiaana nuorempi siskoni tuli perheeseen töihin. CWISHin avulla saimme nuorimman sisarukseni koulutettua. Jonkin ajan päästä hain myös siskoni pois perheestä, sillä hän oli täysin kiinni kotitöissä, eikä päässyt mihinkään. Nyt hän on töissä ravintolassa esimiehenä ja nuorin siskomme työskentelee it-alalla.

Itse sain CWISHin avulla lastenhoitokoulutusta ja työskentelen nyt koulutettuna lastenhoitajana perheessä. Olen nykyään myös CWISHin hallituksessa.

Kadun vain sitä, etten ole saanut enempää koulutusta. Jos olisin opiskellut, haluaisin olla sosiaalityöntekijä ja tehdä työtä sen eteen, että haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset saisivat äänensä kuuluviin. CWISHin hallituksessa voin onneksi työskennellä heidän puolestaan eli olen taustani vuoksi päässyt tähän missä olen. Siihen voin olla tyytyväinen.

Minun ihanneyhteiskunnassani kaikki lapset pääsevät kouluun ja heitä kohdellaan hyvin. On mentävä kyliin ja levitettävä tietoisuutta siitä, ettei lapsityön hyväksikäyttö ole sallittua. Minulla on pieni poika ja haluan, että hän saa opiskella.”

Rekha Karki
30-vuotias entinen lapsikotiapulainen, nykyinen lastenhoitaja ja CWISH:n hallituksen jäsen

Rekha Karki

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 4: Lapsikotiapulaisten määrä on vähentynyt Kathmandun laaksossa

”Työskentelin 20 vuoden ajan CWISH-järjestössä ohjaajana ja opettajana. Alussa kuljimme ovelta ovelle etsimässä lapsikotiapulaisia. Neuvottelimme työnantajien kanssa, että he päästäisivät apulaisensa meidän pistäytymiskeskuksiimme. Aloitimme yhteistyöohjelman työnantajien kanssa ja kerroimme heille siitä, että kotiapulaisilla on samat oikeudet kuin heidän omilla lapsillaan. Vain osa työnantajista osallistui ohjelmaamme, mutta sen jälkeen lasten olot alkoivat kohentua.

Lapset saivat pistäytymiskeskuksissamme muutaman tunnin ajan perusopetusta. Kerroimme heille myös heidän oikeuksistaan ja he oppivat vaatimaan oikeuttaan käydä koulua. Yhdeksän kuukauden jälkeen useimmat heistä pääsivät siirtymään valtion kouluun. Vuonna 2001 vain 12 % lapsityöläisistä kävi koulua, nykyään noin 85 % lapsikotiapulaisista pääsee kouluun.

Pistäytymiskeskuksissa lapsityöläiset alkoivat vähitellen luottaa meihin ja kertoa elämästään, 10-15 tunnin työpäivistä, peloistaan ja joskus väkivallasta ja hyväksikäytöstä. Halusin auttaa ja voimaannuttaa heitä.

Nykyään moni kotiapulainen pääsee jo kouluun, joten teemme yhteistyötä opettajien kanssa, jotta he osaisivat tukea lapsityöläisiä. Meidän on myös vaikutettava viranomaisiin, jotta lapsen oikeudet toteutuisivat nykyisen lain edellyttämällä tavalla. Lisäksi olemme vaikuttaneet siihen, että kotitaloudet palkkaisivat aikuisia apulaisia. Olemme myös auttaneet aikuisia kotiapulaisia järjestäytymään ja kouluttautumaan.

Kathmandun laaksossa on menty eteenpäin ja lapsikotiapulaisten määrä on vähentynyt. CWISHin tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2004 joka viidennessä kotitaloudessa oli lapsikotiapulainen ja nykyään heitä on suunnilleen yhdessä kodissa 20:stä.”

Yubaraj Ghimire, CWISHin jäsen

Yubaraj Ghimire

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 5: Lapset ovat tulevaisuutemme!

”Paras tapa vähentää lapsityön hyväksikäyttöä on tietoisuuden levittäminen. Käytämme eri medioita riippuen paikasta, radiota tai syrjäisillä seuduilla julkisia ilmoituksia. Lisäksi tarvitaan tukea perheille, ettei heidän tarvitsisi lähettää lapsiaan pois.

Olemme kehittäneet lapsityön valvontajärjestelmää kuntatasolle Khavressa. Olemme perustaneet Panitin kunnan lastensuojelukomitean alla toimivan lapsityön valvontaryhmän, joka organisoi lapsityöläisten pelastamista. Olemme myös keränneet tietoa ja kehittäneet tietojärjestelmiä.

Ihanneyhteiskuntani on lapsiystävällinen, sillä lapset ovat tulevaisuutemme. Nepalissa tavoitteemme on poistaa lapsityön hyväksikäytön pahimmat muodot vuoteen 2022 mennessä ja kokonaan 2024 mennessä. Uskon, että valistustyön avulla pääsemme tavoitteisiimme. Emme ehkä voi poistaa lapsityötä kokonaan, mutta sen minimointi on mahdollista.”

Isha Bimali, CWISHin ohjelmakoordinaattori

Isha Bimali

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 6: Entinen lapsityöläinen Devendra: ”Haluan lapselleni hyvän koulutuksen”

”Minut tuotiin Kathmanduun kotiapulaiseksi kotikylästäni Kaukolännestä kahdeksanvuotiaana. Isäni oli kuollut aiemmin ja äitini ei pystynyt elättämään perhettä. Minulla on viisi sisarusta, kolme vanhempaa ja kaksi nuorempaa. Minulle luvattiin hyvä koulutus. En saanut palkkaa, mutta sain käydä koulua.

Heräsin aamuisin viideltä siivoamaan ja tiskaamaan. Ruokaa en saanut laittaa, koska olin alemmasta kastista kuin yläluokkainen työnantajaperheeni. Perheen kaksi tytärtä, jotka olivat minua nuorempia, kävivät lähikoulua. Minun kauempana oleva kouluni alkoi kymmeneltä. Tultuani kotiin neljän jälkeen iltapäivällä söin ruuantähteitä välipalaksi ja sitten ryhdyin töihin. Myöhemmin tein läksyt ja nukkumaan pääsin yleensä kymmenen aikaan. Perhe oli yhdeksänhenkinen, joten joskus tiskiä ja siivoamista oli todella paljon ja saatoin nukahdella koulussa.

Kuuden vuoden työskentelyn aikana pääsin kahdesti käymään kotonani. Vapaapäiviä minulla ei ollut. Minua kohdeltiin hyvin ja sain käydä koulua. Kaikki eivät ole yhtä onnekkaita. Luulen, että tytöillä on usein vielä rankempaa.

Kun kävin kotikylässäni, äiti kertoi lähettävänsä nuoremmat veljeni myös töihin kaupunkiin, että hekin saisivat koulutuksen. Sanoin hänelle, että älä lähetä, anna heidän käydä koulua täällä. Minä tiedän, millaista on kasvaa yksin ilman oman perheen rakkautta. Olin itse siinä vaiheessa jo tottunut olemaan pois kotoa, mutta en halunnut veljieni joutuvan kokemaan saman. Siinä vaiheessa ansaitsin aika hyvin lehdenmyyjänä, joten pystyin tukemaan heidän koulutustaan. Myös vanhempi veljeni tuki heitä.

Sain CWISH:n kautta lisäkoulutusta ja pääsin autonkuljettajaksi. Nyt haaveilen oman auton ostamisesta. Teen paljon töitä, että oma poikani saa hyvän koulutuksen. Olen saanut hankittua hänelle myös vakuutuksen.”

Devendra Chaudhari, entinen lapsityöläinen, nykyinen autonkuljettaja

Devendra Chaudhari

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 7: Lapset voimaantuvat lasten kerhoissa

”Olen opettaja, kuraattori ja lapsen oikeuksien aktivisti. Olen mukana myös alueen lastensuojelukomiteassa. Lapsityöläiset tunnistaa koulussa yleensä käsistä, huonosta koulumenestyksestä ja siitä, että läksyt jäävät usein tekemättä. Tarkkailen heitä ja heidän hyvinvointiaan, rakennan luottamusta välillemme.

CWISH on kouluttanut meitä opettajia monin tavoin. Olemme oppineet esimerkiksi puhumaan lasten kanssa, voimaannuttamaan heitä ja perustamaan lasten kerhoja. Annamme lapsityöläisille tarvittaessa keskusteluapua ja muuta tukea. Teemme valistustyötä myös työnantajien parissa ja annamme heille CWISHin tuottamaa materiaalia lapsen oikeuksista. Osa suhtautuu meihin negatiivisesti eikä päästä lasta enää kouluun, mutta osa muuttaa ajatteluaan.

Joitakin kertoja olemme joutuneet puuttumaan lapsen kohteluun. Eräs tyttö työskenteli hyvin vaikutusvaltaiselle naiselle. Heillä kävi paljon vieraita ja tyttö joutui tekemään töitä aamuneljästä iltaan klo 11 asti. Hän joutui usein hieromaan emäntäänsä myöhään yöhön. Hän ei saanut kunnolla ruokaa eikä nukkua riittävästi. Siinä tapauksessa tyttö oli pelastettava pois työnantajansa luota.

Lapset oppivat oikeuksistaan lasten kerhoissa. Yksi lapsikotiapulainen halusi lähteä käymään kotonaan, mutta ilmeisesti ihmiskauppiaat sieppasivat hänet matkalla. Tyttö kuitenkin tiesi miten toimia, soitti auttavaan puhelimeen ja hänet saatiin pelastettua.

Valistustyötä on jatkettava edelleen. Lapsityö loppuu, kun kysyntä saadaan loppumaan. Toivon, että tulevaisuudessa Nepal on moderni lapsiystävällinen valtio, jossa lapsen oikeudet toteutuvat.”

Shyam Shrestha – opettaja, kuraattori ja lapsen oikeuksien aktivisti, Budhanilkantha Secondary School

Shyam Shrestha

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 8: Lapsen oikeudet näkyvät nyt Nepalin uudessa perustuslaissa

“Nepalissa toimii kymmeniä lapsen oikeuksia ajavia järjestöjä eri puolilla maata. Seitsemän vuotta sitten perustimme kansallisen lastensuojeluverkoston National Child Protection Alliancen eli NCPA:n, sillä ymmärsimme, että on tärkeää yhdistää voimamme.

Eri alueilla on eri painopisteitä lastensuojelussa, esimerkiksi ruumiillinen kuritus, lapsityö, seksuaalinen hyväksikäyttö tai lapsiavioliitot. Lisäksi työtä tehdään lapsikaupan estämiseksi.

Teemme paljon valistus- ja vaikuttamistyötä. Olemme pystyneet vaikuttamaan mm. uuteen perustuslakiin, jossa lapsen oikeudet näkyvät nyt hyvin. Muutos on vähentänyt esimerkiksi lapsiavioliittojen määrää.

Uskon, että uusia lakeja noudatetaan tulevaisuudessa. Toteutus on hallituksen vastuulla ja järjestöjen tehtävä on tukea viranomaisia tässä työssä.”

Krishna Chandra Acharya, NCPA:n perustajajäsen ja nykyinen puheenjohtaja, lapsen oikeuksien aktivisti, liikemies ja entinen opettaja

Krishna Chandra Acharya

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 9: Entinen lapsityöläinen Sarita keskittyy nyt opiskeluun

”Aloitin kotiapulaisena, kun olin 13-vuotias. Perheeni tarvitsi tuloja ja minulla on kaksi nuorempaa veljeä. Muutin työnantajani luokse ja asuin heillä kolme vuotta. Kotona kävin juhlapyhinä, mutta puhuin välillä myös puhelimessa perheeni kanssa.

Työantajani olivat tavallisia, eivät hyviä eivätkä pahoja. Perheen kaksi lasta olivat läheisiä ja he puolustivat minua, jos vanhemmat haukkuivat minua. Nukuin perheen tyttären lattialla, omaa huonetta minulla ei ollut. Joskus minulla oli vapaa-aikaa, paitsi silloin, jos perheellä oli vieraita. Palkkaa en saanut, mutta työnantajani maksoivat vaatteeni ja koulutukseni.

Lapsityö olisi saatava loppumaan. Oman perheen ja vieraan perheen välillä on eroa. En ollut vapaa ja haaveilin siitä, että saisin kulkea vapaasti ystävieni kanssa. Elämääni kontrolloitiin ja toisinaan minua haukuttiin. En halua veljilleni samaa vaan haluan tukea heidän koulutustaan, kun voin käydä töissä ja saada palkkaa.

Olen kuullut tarinoita seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Minä en ole joutunut pahoihin tilanteisiin, mutta en haluaisi, että lapset joutuvat asumaan vieraan perheen luona.

Palasin kotiin, kun työnantajani muuttivat ulkomaille. Tällä hetkellä opiskelen 10. luokalla ja valmistaudun loppukokeisiin. Nyt voin keskittyä koulunkäyntiin, koska äidilläni on liiketoimia ja isäni on toimistossa töissä. Olen menestynyt hyvin koulussa ja pidän laulamisesta.

Toivon, että tulevaisuudessa perheillä olisi töitä, että he voisivat pitää lapsensa kotonaan. Haluan myös, että kaikki lapset pääsevät kouluun.”

Sarita Giri, 18 v., entinen lapsikotiapulainen

Sarita Giri

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 10: Miten lasten hyväksikäyttöön voi puuttua?

”Hyväksikäytön uhrien auttavan puhelimen kautta paljastuu vuosittain 20–25 tapausta, joissa tekijä joutuu vankilaan. Lapsikotiapulaiset ovat alttiita hyväksikäytölle, sillä he ovat täysin riippuvaisia työnantajastaan.

Ilmoituksia tulee poliisilta, kouluista ja sairaaloista. Useimmiten kyse on seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Joskus törmäämme korruptioon oikeudessa tai lapsi muuttaa kertomustaan. Silloin auttaminen on hyvin vaikeaa.

Time to Talk -kampanjassa luotiin hyvät työkalut tapausten selvittämiseksi. Voimme lähteä tutkimaan tapausta esimerkiksi body mapping -menetelmän avulla. Siinä uhri voi kertoa kuvan avulla millaisista asioista tai kosketuksesta hän pitää ja mistä ei.

Meidän on jatkettava valistustyötä, sillä usein vanhemmat eivät ole tietoisia lasten oikeuksista. Lasta saattaa myös houkutella mukava elämä kaupungissa, jos kotikylässä on niukat ja vaikeat olosuhteet. Erot koulutuksen tasossa ovat vielä liian suuria.

Ihanneyhteiskunnassani vallitsee rauha, vanhempia kunnioitetaan ja sukupuolet ovat tasa-arvoisia.”

Durga Pudasaini, CWISHin sosiaalityöntekijä

Durga Pudasaini

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 11: ”Lapsella on oikeus omaan perheeseensä”

”Työskentelen kotiapulaisena ja käyn myös koulua, olen yhdeksännellä luokalla. Herään aamuisin kuudelta tai puoli seitsemältä ja alan tehdä kotitöitä. Koulu alkaa kymmeneltä. Neljän jälkeen palaan kotiin ja teen jälleen töitä. Läksyt teen yöllä. Lempiaineeni on yhteiskuntaoppi, sillä siinä käsitellään tärkeitä asioita yhteiskunnasta ja ihmisten käyttäytymisestä.

Elämäni tärkeimmät tapahtumat ovat ensinnä se, kun pääsin CWISH-järjestön vaihtoehtoiseen oppimiskeskukseen. Silloin en osannut kirjoittaa edes nimeäni. Siellä löysin oman unelmani, kun me kaikki saimme oman unelmakirjan. Haluan vaatesuunnittelijaksi ja työskennellä nepalilaisten materiaalien ja designin parissa. Jos minulla olisi mahdollisuus, haluaisin myös sosiaalityöntekijäksi.

Toinen onnellinen hetki elämässäni oli se, kun tapasin oman perheeni 11 vuoden tauon jälkeen.

Kotitöiden jälkeen vapaa-ajallani laulan, tanssin ja kirjoitan. Kirjoitan esimerkiksi lapsen oikeuksista, myös runoja. Minun mielestäni lapset ovat yhteiskunnan tulevaisuuden pilari. Olen kuullut, miten muissa maissa tuetaan lapsia, he saavat koulutusta ja heitä tuetaan löytämään tiensä. Tällä hetkellä kirjoitan dashainista (nepalilaisten juhlapäivä).

Toivon, että lapsityö saadaan loppumaan, sillä lapsella on oikeus omaan perheeseensä. En halua sisarusteni päätyvän työhön, haluan, että he saavat hyvän koulutuksen. Vanhin siskoni on Dubaissa töissä ja tukee nuorempien koulutusta.”

Sabina, 15 v., kotiapulainen (kuva dramatisoitu ja nimi muutettu)

”Sabina” Kuva: Sami Sallinen

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 12: Lapsityöläiset tarvitsevat psykososiaalista tukea

”Omasta perheestä eroon joutuminen on lapsille kaikkein rankinta. Aikaisemmin lapsikotiapulaisen pitäminen oli arvostettua ja osa perheistä kohteli lapsia huonosti. He eivät saaneet kunnon ruokaa eivätkä päässeet kouluun. Jotkut kärsivät seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Kun aloitin CWISHillä, tein ensin enemmän toimistotöitä ja myöhemmin siirryin antamaan lapsityöläisille psykososiaalista tukea. Aluksi lasten kanssa keskustelu tuntui vaikealta, piti oppia, miten lapsi saadaan rentoutumaan ja luottamaan, kommunikaation täytyy toimia. Vakavammissa hyväksikäyttötapauksissa lasta oli valmisteltava oikeuskäsittelyyn. Tilanteet olivat hankalia, varsinkin, jos uhrin perhe oli riippuvainen lapsen työnantajasta. Uhrin itsetunto oli yleensä myös hyvin matala.

Lapset käsittelevät tilanteita hyvin eri tavoin ja he tarvitsevat paljon emotionaalista tukea. Myös lasten vanhemmat tarvitsevat tukea ja valistusta, jotta he voisivat pitää lapset kotonaan ja tukea heidän koulunkäyntiään. Useimpien taustalla on köyhiä ja rikkonaisia perheitä, jolloin lapsi lähetetään kaupunkiin sukulaisten tai maanomistajien mukana.”

Deepa Sigdel, CWISHin ohjelmakoordinaattori

Deepa Sigdel

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 13: Miten koulussa edistetään lapsityöläisten oikeuksia?

”CWISHin koulutusten avulla olemme oppineet tunnistamaan lapsityöläisiä ja heidän ongelmiaan. Huomaamme heidät usein jo käsistä, heillä saattaa olla haavoja tai työn jäljet näkyvät muuten. Joskus he ovat poissa koulusta tai heillä ei ole rahaa lounasruokaan. Draaman avulla he voivat kertoa elämästään ja joskus sanaleikit paljastavat jotain heidän oloistaan. Esimerkiksi haukkumasanat saattavat paljastaa huonon kohtelun.

Jos havaitsemme ongelmia, otamme yhteyttä työnantajiin. Lapset voivat tarvittaessa saada keskusteluapua. Kerromme myös heidän työnantajilleen lapsen oikeuksista. Lapset saavat yleensä opiskella yhdeksänteen luokkaan asti, mutta sen jälkeen tulee usein vaikeuksia. Moni työnantaja ei haluaisi päästää apulaisiaan viimeiselle luokalle (10.), sillä sen läpäiseminen vaati paljon työtä ja aikaa.

Olen vastuussa lasten kerhoista ja pidän huolta, että myös lapsityöläiset pääsevät osallistumaan. Passiivisuuskin on usein merkki ongelmista.

Lapsityön hyväksikäyttö vähenee, mutta sen jatkumiseen on edelleen monia syitä, joten meidän on huolehdittava lapsityöhön päätyvien turvallisuudesta ja annettava heille tukea. Joskus olemme joutuneet pelastamaan lapsityöläisen pois perheestä.

Unelmani on, että tulevaisuudessa lapsen oikeudet toteutuvat, lapset voivat asua omien vanhempiensa luona, pääsevät kouluun ja ovat onnellisia kauniissa ja rauhallisessa Nepalissa.”

Raju K.C, yhteiskuntaopin opettaja ja kuraattori, Janaudhar, Sitapaila

Raju K.C.

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 14: Entinen parlamentaarikko ihailee suomalaista koulutusta

”Parlamentin jäsenenä ja Naisten, lasten ja vanhusten komitean puheenjohtajana olin mukana laatimassa Nepalin uutta perustuslakia. Silloin tapasin usein CWISHin edustajia, sillä he olivat aktiivisesti vaikuttamassa lasten oikeuksien puolesta. Nyt täysi-ikäisyyden raja on 18 vuotta, lapsiavioliitot on kielletty ja lasten seksuaalisen hyväksikäytön tekijöiden rangaistuksia on kovennettu.

Perustuslaki on hyvin edistyksellinen, mutta sen toteutumisen ja noudattamisen tiellä on vielä monta estettä. Tärkeintä on valistustyö ja koulutus, sillä ihmiset eivät juuri tunne oikeuksiaan. Esimerkiksi kotimaakunnassani Itä-Nepalissa lukutaidottomuus on vielä yleistä. Itselläni oli mahdollisuus opiskella, koska isäni oli hyvässä asemassa.

Lähdin politiikkaan jo opiskeluaikana, kun näin poliittisesti aktiivisia naisia. Naisilla ei ole helppoa politiikassa, siihen tarvitaan paljon päättäväisyyttä, tahdonvoimaa ja perheen tukea. Vaikka naisten täytyy taistella asemastaan, on naisilla täällä Nepalissa enemmän valtaa kuin monessa muussa maassa.

Ihailen Sveitsin ja Singaporen kaltaisia maita ja suomalaista koulutusjärjestelmää. Ihanneyhteiskunnassani ei ole korruptiota ja poliitikkojen puheet ja teot ovat yhdenmukaisia.”

Ranju Jha, juristi (erikoistunut naisten ja lasten oikeuksiin), entinen parlamentin jäsen, Videh Foundationin perustaja

Ranju Jha

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 15: Lapsikauppa on pysäytettävä!

“Lapsikauppiaat vievät Nepalista jopa 8–9-vuotiaita tyttöjä ja poikia. Suurin osa on tyttöjä. Useimmiten heidät viedään maasta Intiaan tai Intian kautta muualle, koska raja on avoin. Heitä on vaikea löytää, mutta rajalla työskentelee paljon järjestöjä, jotka tietävät, miten lapsikauppiaat voidaan paljastaa.

Pakkotyöhön on usein liittynyt vaara joutua seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Meidän järjestöjen on tehtävä paljon valistustyötä ja tuettava koulutusta, jotta köyhien perheiden lasten ei tarvitsisi lähteä. Tarvitaan myös työtä ja toimeentuloa. Laki suojelee lapsia, mutta lain toteutus ei ole aina toivotulla tasolla. Kaikkein hankalinta on, jos ihmiskauppaan on sekaantunut joku, jolla on valtaa.

Pelastettujen ja palautettujen lasten elämä voi kuitenkin olla kotona hyvin vaikeaa, stigma saattaa koskea koko perhettä. Jos perhe ja yhteisö hylkivät, on lapsella suuri vaara joutua uudelleen uhriksi. Hyljeksitty lapsi on altis houkuttelulle.

Ihanneyhteiskuntani on toimiva ja järjestäytynyt, sellainen, jossa lakeja noudatetaan ja valvotaan. Tarvitsemme vielä paljon valistusta ja koulutusta, mutta uskon, että saamme lapsikaupan loppumaan.”

Kriti Vaidya, CWISHin hankekoordinaattori

Kriti Vaidya

Kenen äänellä? Unelmana Nepal ilman lapsityötä, osa 16: Lasten kerhoissa opitaan tunnistamaan lapsen oikeuksien rikkomuksia

”Lasten kerhoissa lapset oppivat omista oikeuksistaan. He oppivat myös tunnistamaan lapsen oikeuksien rikkomuksia tai hyväksikäyttötapauksia ja raportoimaan niistä eteenpäin. Heille kerrotaan esimerkiksi auttavasta puhelimesta. Lapset usein kuulevat avuntarpeesta kavereiltaan.

Joissakin tapauksissa lasten kerhon edustaja osallistuu alueen lastensuojelukomitean työhön. Pienet tapaukset käsitellään itse, mutta esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö viedään eteenpäin poliisille ja tuomioistuimeen.

Toivon, että tulevaisuudessa Nepalin koulutus on tasokasta, hyväksikäyttöä ei esiinny, lapset saavat asua oman perheensä luona ja sukupuolten ja kastien välillä on tasa-arvo.”

Yadav K Basnet, CWISHin sosiaalityöntekijä

Yadav K Basnet

 

Kuvat: Tuukka Ervasti (ellei toisin mainita)

Kampanja on osa Interpedian Frame, Voice, Report (FVR) -hanketta Kenen äänellä? Näkökulmia eettiseen kehitysviestintään. Kenen äänellä? hakee uusia tapoja raportoida haavoittuvassa asemassa olevista lapsista sekä tuo esiin Nepalin kansalaisyhteiskunnan työtä lapsityön hyväksikäytön vähentämiseksi.

CWISH (Children and Women in Social Services and Human Rights) on Interpedian nepalilainen kumppanijärjestö, joka tekee työtä lapsityöläisten puolesta ja vaikuttaa lapsen oikeuksien ja lastensuojelun edistämiseksi

Lisätietoja Frame, Voice, Report! -hankkeesta Kenen äänellä? Näkökulmia eettiseen kehitysviestintään

Lue lisää Interpedian työstä Nepalissa

Tue työtämme lapsen oikeuksien puolesta Nepalissa

 

      

 

Tämä kampanja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän kampanjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.