Tavoitteena tavallinen elämä

Tänään on kansainvälinen vammaisten päivä. Sitä on vietetty YK:n aloitteesta vuodesta 1992 alkaen. Jos päivä nimettäisiin nyt, siitä tulisi varmaankin vammaisten ihmisten oikeuksien päivä. Miksi on niin tärkeää puhua vammaisten ihmisten oikeuksista? Kyllähän lapsillekin jo koulussa opetetaan, että olemme kaikki syntyneet tasa-arvoisiksi.

Vasta usea vuosi työtä vammaisjärjestössä ja lukuisat keskustelut vammaisten ihmisten kanssa auttoivat minua ymmärtämään, miksi vammaisten ihmisten oikeuksista pitää tänäkin päivänä pitää meteliä. Meillä Suomessakin vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisen tiellä on edelleen hurjasti esteitä – sekä fyysisiä, että asenteellisia.

Fyysiset ja asenteelliset esteet aiheuttavat eriarvoisuutta

Liikkuessani pyörätuolia käyttävän ystäväni kanssa Helsingissä, meiltä jää moni paikka käymättä ja kokemus kokematta fyysisten esteiden vuoksi. Ravintolaa ei voi valita vain ruokalistan perusteella, vaan pääkriteerinä on se, ovatko ravintola ja sen vessat esteettömiä. Lintsillä mennään niihin laitteisiin mihin päästään, ei niihin, mihin halutaan.

Ympäristön esteellisyys, joka pitää sisällään fyysisen esteellisyyden lisäksi myös tiedon saannin esteellisyyden. Tämä koskettaa erityisesti näkövammaisia, kehitysvammaisia ja kuulovammaisia, ja se osoittaa, että vaikka meillä Suomessa on yhdenvertaisuuslait kunnossa ja YK:n Vammaisten oikeuksien sopimus ratifioituna, käytännön tasolla eriarvoisuus on edelleen arkipäivää vammaiselle ihmiselle. Asenteista johtuvia esteitä vammainen ihminen puolestaan kohtaa Suomessa erityisen paljon työelämässä.

Vahvat vammaisjärjestömme onneksi tekevät vahvaa vaikuttamistyötä eriarvoisuuden vähentämiseksi ja vammaisinkluusion edistämiseksi yhteiskunnan kaikilla sektoreilla.

Onko vammaisen lapsen tulevaisuus Etiopiassa ennalta määrätty?

Mutta siirrytään vauraasta Suomesta kehitysmaahan. Mikä on vammaisena syntyvän, synnytyksessä vammautuvan tai kolmivuotiaana malarian sokeuttaman lapsen todennäköinen tulevaisuus Etiopiassa? Vielä tällä hetkellä todennäköisin tulevaisuus lapselle on se, että hän elää koko elämänsä täysin muiden ihmisten hyväntekeväisyyden varassa.

Lasta ei useinkaan ilmoiteta väestörekisteriin, jolloin häntä ei virallisesti edes ole olemassa. Lasta pidetään mieluusti neljän seinän sisällä. Hän jää valtaosin ilman normaaleja lapsen kehitykseen kuuluvia virikkeitä, minkä seurauksena esimerkiksi liikuntavammaisen lapsen älyllinen kehitys viivästyy, ja häntä pidetään yhä enemmän muista poikkeavana.

Kaikista etiopialaisista lapsista koulun aloittaa jo yli 99 %. Vammaisista lapsista koulun aloittaa kuitenkin vain joka kuudes, alle 15 %. Ne vammaiset lapset, jotka pääsevät kouluun, eivät puutteellisten välineiden tai opetusmetodien vuoksi usein opi siellä mitään. Vanhempien turhautuessa tai opettajien painostaessa lapset jäävätkin ensimmäisen tai toisen vuoden jälkeen kotiin. Hieman vanhempana lapselle kuitenkin avautuu mahdollisuus ansaita rahaa perheelleen – kerjäämällä. Vammaiselle ihmiselle lahjoittamista pidetään hienona eleenä, ja siksi vilkkaiden torien ja kirkkojen edessä näkeekin usein rivin vammaisia lapsia ja aikuisia kerjäämässä.

Tällainen täysin toisten ihmisten – perheen tai yhteisön – hyväntekeväisyyteen perustuva ihmiskuva lukitsee vammaisen ihmisen yhteen rooliin ja kutistaa hänen mahdollisuutensa vaikuttaa omaa elämäänsä koskeviin päätöksiin. Tämän vammaisesta lapsesta lukutaidottomaksi kerjäläiseksi -kehityksen haluamme työllämme auttaa murtamaan.

Hyväntekeväisyyden kohteista aktiivisiksi toimijoiksi

Interpedia on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt työtä vammaisten lasten parissa vuosikymmenten ajan. Etiopiassa Addis Abeban koulukeskuksen oppilaina ja Betlehemin perhetukiohjelman piirissä on paljon vammaisia lapsia, ja Intiassa ja Bangladeshissa toimivissa FFC:n lastenkotien tukiohjelmissa lähes kaikki lapset ovat vammaisia. Suomalaisten kummien tuella vammaiset lapset saavat hyvän koulutuksen ja turvallisen, kannustavan ympäristön, jossa he myös itse oppivat ymmärtämään, että vammaisuus on vain yksi osa heidän identiteettiään.

Laajempaa yhteiskunnallista muutosta vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumiseksi Interpedia hakee etiopialaisen kumppanijärjestönsä Berhan Lehetsanatin ja nepalilaisen Patan CBR:n kanssa ns. yhteisöpohjaisen kuntoutuksen avulla. Yhteisöpohjaisessa kuntoutuksessa vaikutetaan yhteisön asenteisiin vammaisuutta kohtaan, näytetään konkreettisin esimerkein, kuinka vammaisinkluusiota voi yhteisössä ja kouluissa edistää. Samalla tarjotaan lapselle kuntoutus ja apuvälineet, joiden avulla hän voi aloittaa koulun tai muuten elää mahdollisimman tavallista arkea yhtenä perheensä ja yhteisönsä lapsista. Yhteistyötä tehdään myös vammaisjärjestöjen kanssa, jotta kehitysmaiden vammaisjärjestöt vahvistuvat vaikuttamaan oman maansa päättäjiin vammaisten oikeuksien parantamiseksi.

Edesmennyt suomalaisen vammaisliikkeen keulahahmo Kalle Könkkölä sanoi, että paras mittari mittaamaan vammaisen ihmisen voimaantumista on se, että tämä mennyt naimisiin. Kallen mielestä naimisiinmeno oli merkki siitä, että vammainen ihminen oli sosiaalisesti integroitunut yhteisöönsä. Ehkä mekin voimme Interpediassa seuraavan hankearvioinnin yhteydessä kerätä tietoa pitkän yhteistyömme aikana aikuisiksi varttuneilta vammaisilta etiopialaisilta – oletko naimisissa? Mitä mieltä olet, onko se sopiva mittari mittaamaan tavallista elämää?

 

Lue lisää Interpedian kehitysyhteistyöstä Etiopiassa
Lue lisää Interpedian kehitysyhteistyöstä Nepalissa
Tervetuloa kuukausilahjoittajaksi tai kummiksi!


Anu Karvinen

Kirjoittaja on Interpedialle tuntitöitä tekevä ihmisoikeusperustaisen työn ammattilainen



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *