Nepalilaiset elävät vaikeita aikoja

Kehitysyhteistyöpäällikkömme Sara Alanen kävi Nepalissa seurantamatkalla joulukuussa 2015.

Maanjäristyksen jäljet näkyvät edelleen Kathmandussa ja sen lähialueella. Monet asuvat yhä teltoissa. Lämpötilat laskevat näin talvella 2-5 asteeseen, joten elämä on kuluttavaa. Ihmisiä kuolee kylmyyden aiheuttamiin sairauksiin. Jälleenrakennusta vaikeuttaa myös kauppasaarto, josta kerroin enemmän edellisessä blogissani. Kathmandun lähikylissä asuvat eivät pääse rakentamaan eivätkä hakemaan itselleen lämpimiä vaatteita.

Kävin tällä kertaa myös Länsi-Nepalin syrjäisellä Dadeldhuran alueella seuraamassa yhdessä Loo Nivan kanssa toteuttamamme Laadukasta koulutusta Länsi-Nepalin lapsille -hankkeen etenemistä. Maanjäristys ei ulottunut Länsi-Nepaliin ja kauppasaarron vaikutukset eivät ole niin näkyviä kuin Kathmandussa. Lapset ovat tottuneet kävelemään kouluun kymmenenkin kilometriä ja ihmiset laittavat ruokaa usein avotulella. Kathmandussa polttoaineiden puute vaikuttaa kaikkeen. Sähköä on vähän ja lääkkeistä sekä rokotteista on pulaa. Ihmiset eivät pääse liikkumaan, mikä vaikuttaa myös hankkeidemme toteutukseen.

Kotitaloustyöläisen koulutiellä on monta estettä

Kathmandussa vierailin yhteistyöjärjestömme CWISH:n ja Interpedian hankkeeseen osallistuvassa koulussa. Noin 1000 oppilaan koulu oli menettänyt 22 luokkahuonetta maanjäristyksessä, joka tapahtui onneksi koulun ollessa kiinni. Suurin osa koulun oppilaista on kotitaloustyöntekijöitä. Keskustelin opettajien, rehtorin, kouluhallinnon ja vanhempainyhdistyksen edustajien kanssa. Kotitaloustyöntekijöiden koulunkäynti ei yleensä suju ongelmitta. Useimmat heistä tulevat kouluun lepäämään, sillä heidän arkensa on raskasta. He ovat työnantajiensa armoilla, ja moni joutuu kokemaan väkivaltaa ja hyväksikäyttöä. Kova elämä näkyy ongelmakäyttäytymisenä kouluissa. Työnantajat ovat harvoin kiinnostuneita kotiapulaisensa koulunkäynnistä, joten opettajat eivät pääse keskustelemaan heidän kanssaan lasten koulunkäynnin pulmista.

Julkisilla kouluilla on huono maine. Kathmandussa yleensä julkista koulua käyvät maalta muuttaneiden köyhien perheiden lapset ja kotitaloustyöläiset. Paikalliset menevät yksityiskouluihin. Tämä hankkeeseen osallistuva koulu on päättänyt muuttaa yleistä käsitystä siitä, etteivät lapset pääsisi eteenpäin julkisista kouluista. Koulun perustamisen jälkeen 1970-luvun alussa vain yksi tai kaksi lasta koko koulusta läpäisi päättökokeet, nyt kokeista selviää tässä koulussa jo noin 80 %. Kouluhallinnon edustajat kiittivät CWISH:in toimintaa. Opetuksen laadun ja hallinnon kehittäminen on tuonut tulosta.

12317525_1685165815099041_303906937_n

Kuva: Tämän noin 10-vuotiaan kotitaloustyöntekijän kädet olivat turvonneet ja haavoilla jääkylmässä vedessä tiskaamisesta. Tästä johtuen hänen on hankalaa pitää kynää kädessään ja koulunkäynti on vaikeaa. Kathmandun talvikuukausina suomalaiseen talveen tottunut kehitysyhteistyöntekijäkin jäätyy villavaatteista huolimatta luihin ja ytimiin asti. Tällä tytöllä ei ollut takkia tai edes paksumpaa paitaa laittaa päällensä.


Sara Alanen

Kirjoittaja on Interpedian kehitysyhteistyöpäällikkö



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *