Lomalla voi olla aikaa

Viime viikot olemme saaneet nauttia yllättäen saapuneesta ihanasta kesästä. On niin helppoa tempautua mukaan kesätunnelmaan. Illat ovat niin kauniit ja pitkät tehdä mitä vain, ja aamun auringonsäteet ovat hellä herättäjä uuteen päivään. Olo on iloisella tavalla yllätetty ja askel kevyt kulkea. Taas on aika kun pihat, puistot ja rannat ovat täynnä lapsia ja ilmassa on riemua. Ja kesäloma, nythän se on jo ihan ovella. Jos suunnitelmia ei vielä ole, niin nyt niistä juttelemaan ja niitä puuhaamaan!

Kevätkausi täällä Interpediassa oli täynnä monenmoista: oli perustyötä, mutta myös matkaa, infoa, luentoa ja kaikenlaista arjen herättäjää. Jokaisesta jää itselle mieleen jotain uutta, mistä ammentaa lisämausteita tuleviin tilanteisiin ja kohtaamisiin.

Tänä keväänä omalla kohdallani yksi lämpimimmistä herättäjistä oli maaliskuinen Läheisten ilta, jonka järjestimme – kuten joka vuosi teemme – yhdessä Pelastakaa lapset ry:n ja Yhteiset Lapsemme ry:n kanssa. Tuosta illasta voisi joka vuosi kertoa monta tarinaa, niin ihana se on monin tavoin. Tällä kertaa jaan silti vain tämän yhden pienen, koska mielestäni se on tärkeä juuri tässä kohdassa, jokaisen perheen pohtiessa lomasuunnitelmiaan.

Illan päätteeksi Sara, aikuinen adoptoitu, tuli kertomaan meille omia kokemuksiaan.  Hän kertoi ajatuksiaan vuosista halki lapsuuden ja nuoruuden kooten niitä tähän päivään, siihen miten hän elämästä ja itsestään ajattelee nyt aikuisena. Lopuksi Sara mietti kokonaisuutta, sitä mikä hänelle on ollut tärkeää. Hän kertoi nyt aikuisena huomanneensa, miten monessa kohdassa äiti laittoi hänet etusijalle. Hän kertoi äidistään: ”Äiti oli lempeä ja hänellä oli minulle aikaa”.  Ja tässä on se helmi, minkä tästä tilaisuudesta nyt lomien alla haluan jakaa. Oikea helmi. Voi äkkiseltään kuulostaa yksinkertaiselta ja monessa paikassa kuullulta ohjeelta, mutta pysähtyisitkö ihan vain hetkeksi miettimään vielä pikkuisen pidempään. Tämä oli se, mikä Saralle oli tärkeää. Kaikkien kokemusten jälkeen tämän hän päällimmäisenä halusi jakaa ajatukseksi adoptiolasta toivovien perheiden läheisille, joita sali oli täynnä.

Tämä on oikeasti tärkeää, ja tällaiset asiat touhuisissa lapsiperhevuosissa niin helposti kuittaantuvat turhan nopeaan. Tiedän sen itsekin. On välillä omankin lapsen kanssa havahduttavaa huomata, kuinka yhtäkkiä yllättäen ei tarvita kuin muutama kiireetön kävelyretki vailla määränpäätä, tai muutama vapaapäivä ihan vain yhdessä ilman aikataulua. Silloin kummasti oppii lapsestaan lisää, kun on lapselle tilaa kertoa ja itselle tilaa kuunnella. Voi kun aina arjen keskellä osaisi ja muistaisi pysähtyä. Ihan jokaiselle lapselle on arvokasta tulla kohdatuksi ja kuunnelluksi sillä tavalla kuin hän kulloinkin itseään esille tuo. Ja tärkeää on tulla kohdatuksi ajan kanssa ja lempeästi. Lasten konstit kertoa ovat monenlaiset, ja aikuisina voimme asioita lasten kanssa niin monella tavalla jakaa. Ne pienet todellisen yhteisen kohtaamisen hetket, jotka äkkiseltään ajateltuna ovat kovin tavallisia kaikkien tapahtumien, tapahtumien ja tapahtumien keskellä, saattavat lapselle olla ne, jotka aikuisena lapsuudesta ja perheestä, lapsen elämän rakennuspalikoista ensimmäisinä, päällimmäisinä ja tärkeimpinä tulevat mieleen.

Jos tänä kesänä on tulossa lomaa, jota nyt auringon lämmittäessä ryhdytään puhumaan ja puuhamaan, miettisitkö tätä: On hyvä olla monenlaista aikaa, lapsiaikaa, perheaikaa, parisuhdeaikaa, omaa aikaa, matka-aikaa, asioiden järjestämisen aikaa… sitä aikaa, mikä itselle on tärkeää. Mutta saisiko sinne väliin järjestettyä aikaa, joka onkin vain aikaa, aikaa ja aikaa. Sellaista aikaa, jossa on lapselle tilaa sujahtaa etusijalle ihan luonnostaan. Ja katsoa sitten, mitä se aika lapselle tuo mieleen.


Malla Jauhiainen
Sosiaalityöntekijä



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *