Kun nepalilainen Rekha Karki, 30, oli 12-vuotias, hän joutui muuttamaan pois kotoaan, kotiapulaiseksi vieraan perheen taloon Kathmanduun. Hän ikävöi usein perhettään eikä päässyt kouluun. Rekhan kaltaisia lapsikotityöläisiä oli Kathmandun laaksossa 2000-luvun alussa arviolta joka viidennessä taloudessa. Samaan aikaan lasten oikeuksien järjestö CWISH havahtui Kathmandun mittavaan lapsityöläisongelmaan. Järjestön työntekijät tavoittivat Rekhan ja satoja muita lapsityöläisiä ja alkoivat kehittää eri keinoja auttaa heitä. Suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen tehtävä on tukea haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, kuten Nepalin lapsityöläisiä, keräämällä rahaa heidän tukemiseensa, välittämällä koskettavia kuvia ja tarinoita köyhistä ja perheidensä luota riistetyistä lapsityöläisistä, uhreista joiden pelastaminen riippuu heitä säälivien ihmisten lahjaeuroista. Vai onko asia sittenkään näin yksinkertainen? Lapsella on oikeus yksityisyyteen, kunnioittavaan kohteluun ja omaan ääneen. Kun käsittelemme esimerkiksi Nepalin lapsityöläisiä, miten voimme viestiä ja kerätä varoja ilman, että haavoittuvassa asemassa olevan lapsen yksityisyys vaarantuu tai että välitämme yksinkertaistavaa ja stereotyyppistä kuvaa monimutkaisista yhteiskunnallisista ongelmista? Onko Nepalin lapsityöläisistä mahdollista viestiä vaikuttavasti siten, että loisimme monipuolisen kuvan kehitysongelmista ja myös jo aikaansaadusta muutoksesta? Kenen äänellä? Olemme Interpediassa pohtineet näitä kysymyksiä syksyn 2018 aikana Kenen äänellä? Näkökulmia eettiseen kehitysviestintään -viestintähankkeessamme, jonka tuotoksia esittelemme keväällä 2019. Tavoitteemme on Nepalin lapsityöläisten puolesta tehtävää työtä esimerkkinä käyttäen tuoda esiin etelän kansalaisyhteiskunnan kehitysongelmiin kehittämiä ratkaisuja ja aikaansaatua muutosta. Samalla dokumentoimme oppimisprosessiamme liittyen erityisen haavoittuvia ryhmiä, kuten lapsityöläistyttöjä, käsittelevän viestinnän etiikasta. Haluamme löytää uudenlaisia näkökulmia siihen, miten erittäin haavoittuvassa asemassa olevat lapset voidaan esittää heitä koskevassa viestinnässä kunnioittavalla ja eettisellä tavalla. Nepalissa lapsityöläisyys on pitkäaikainen ongelma, johon on kuitenkin pystytty vaikuttamaan. Interpedia on pitkään tehnyt yhteistyötä nepalilaisen Children and Women in Social Service and Human Rights -järjestön (CWISH) kanssa lapsityöläisten olojen parantamiseksi. Nepalin kansalaisyhteiskunnan ponnistelujen ja sen saaman tuen ansiosta lapsityöläisten asema on Nepalissa tänä päivänä huomattavasti parempi kuin 2000-luvun alussa. Keskitymme viestintähankkeessamme kertomaan etenkin Kathmandun laakson lapsikotityöläisistä, joita oli vuonna 2016 enää arviolta yhdessä kotitaloudesta kahdestakymmenestä. Muutos ihmisten ajattelutavoissa on 2000-luvun aikana ollut valtaisa. Kathmandussa lapsikotityöläisen pitäminen on muuttunut hyvästä teosta häpeäksi: aiemmin työnantajat ajattelivat tekevänsä lapselle kiistatta palveluksen ottamalla hänet kotiinsa töihin, sillä ajateltiin, että lapsi pääsee sentään kylästä kaupunkiin ja ehkä jopa kouluun. Nyt lapsityöläisen pitäminen on kuitenkin muuttunut häpeälliseksi: lapsityöläisiä piilotellaan ja esitellään vieraille sukulaislapsina. Muutoksen aikaansaaminen on vaatinut paljon työtä ja ratkaisevassa osassa lasten aseman parantamisessa on ollut Nepalin oma kansalaisyhteiskunta. Lapsen esittäminen viestinnässä Lapsityöläisistä on helppo tuottaa tunteisiin vetoavaa viestintämateriaalia, mutta miten heistä voi kertoa eettisesti niin, että se herättäisi ajatuksia ja innostaisi suomalaista yleisöä toimimaan? Voimmeko säälin ja uhriajattelun sijaan vedota esimerkiksi ajatuksiin tasa-arvosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta, lapsen edusta ja lapsen oikeuksien toteutumisesta? Meidän velvollisuutemme on harkita tarkkaan, miten voimme antaa lapselle äänen ja samalla kunnioittaa hänen yksityisyyttään. Lapsen oikeuksien järjestönä Interpedialla on vahva intressi suojata haavoittuvassa asemassa olevia lapsia ja heidän yksityisyyttään. Samalla kuitenkin lasten oikeuksien loukkaamisesta tulee viestiä ja luoda aiheesta keskustelua. On löydettävä tasapaino haavoittuvassa asemassa olevan lapsen suojelemisessa ja hänen tarinansa esiin tuomisessa. Kenen äänellä? -hankkeen aikana pohdimme tähän konkreettisia keinoja. Suunnitelmia keväälle 2019 Rekha Karki kertoi meille tarinansa Kathmandussa syyskuussa 2018, kun olimme toimittaja Eeva Simolan ja kuvaaja Tuukka Ervastin kanssa Nepalissa keräämässä aineistoa Kenen äänellä? -hankkeelle. Viestiessämme hankkeen aikana Nepalin lapsityöläisistä haluamme kiinnittää erityistä huomiota esittämisen tapoihin ja siihen, että erilaiset toimijat Nepalissa saavat tuoda näkökulmaansa esille omista lähtökohdistaan. Rekha Karki (kuvassa toinen vasemmalta) Interpedian ja CWISH:n Kenen äänellä -tiimin haastateltavana Kathmandussa syksyllä 2018 Aloitimme matkamme haastattelemalla CWISH:n pitkäaikaisia työntekijöitä. Tämän jälkeen kiersimme ympäri Kathmandua haastattelemassa entisiä ja nykyisiä lapsityöläisiä, lapsityöläisen työnantajaa, poliittisia vaikuttajia, sekä opettajia ja rehtoreita kouluissa, joissa on paljon lapsityöläisiä. Tapasimme mm. entisen lapsityöläisen Saritan. Dokumentoimme tarinoita ja kävimme koko ajan keskustelua eettisen viestinnän periaatteista. Näitä käsittelimme myös eettisen viestinnän seminaarissa Kathmandussa paikallisten järjestötoimijoiden ja toimittajien kanssa. Kevään 2019 aikana viestimme sekä Nepalin lapsityöläisten puolesta tehtävän työn saavutuksista että eettisestä viestinnästä. Tulemme julkaisemaan minidokumentin ja lehtiartikkeleita Kathmandun laakson lapsikotityöläisistä. Kerromme myös lisää eettisen viestinnän pohdinnoistamme, tuotamme eettisen viestinnän oppimateriaalin yläkouluille ja lukioihin ja järjestämme Tampereen yliopistolla seminaarin eettisestä kehitysviestinnästä ja -journalismista. Lopulta julkaisemme vielä eettisen viestinnän muistilistan. Seuraa viestintäämme kevään aikana ja jaa myös omia ajatuksiasi näistä teemoista kanssamme! Tue Interpedian työtä Nepalissa Lue lisää: Interpedian kehitysyhteistyö Nepalissa Lisätietoja Frame, Voice, Report! -hankkeesta Kenen äänellä? Näkökulmia eettiseen kehitysviestintään Tämä asiakirja on tuotettu Euroopan unionin rahoitustuella. Tämän asiakirjan sisällöstä vastaa tuensaaja, eikä sen voida missään olosuhteissa katsoa heijastavan Euroopan unionin kantaa.