Kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksista kärsivät ensimmäisinä naiset ja lapset

Bangladesh naisetUuteen hallitusohjelmaan on kirjattu tavoite leikata kehitysyhteistyöstä 300 miljoonaa euroa, järjestöille tämä näyttäisi tarkoittavan noin 30–40 % leikkauksia. Näin suuret leikkaukset voivat olla kuolinisku monelle hyvin alkaneelle pitkäjänteiselle yritykselle edistää ihmisoikeuksia ja lasten asemaa eri puolilla maapalloamme.

Kehitysyhteistyö on paitsi moraalinen velvollisuutemme, se on myös mitä suurimmassa määrin osa turvallisuus- ja ulkopolitiikkaamme. Eriarvoisuuden vähentäminen ja yleinen turvallisuus globaalissa maailmassa ovat myös suomalaisten etu.  Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Suomi on irtautumassa 0,7 % tavoitteesta ja samalla Suomen merkitys kansainvälisessä yhteistyössä vähenee. Asummeko tyhjiössä, jonka ulkopuolisilla asioilla ei ole vaikutusta meihin?

Vedenjakajavuosi 2015 lähenee nopeasti loppuaan ja olemme voineet iloita monien vuosituhattavoitteiden täyttymisestä. Näiden tavoitteiden täyttymisessä Suomella on ollut osansa kansainvälisessä yhteistyössä.  Samalla kuitenkin tiedämme, että paljon työtä on vielä tehtävä eriarvoisuuden vähentämiseksi maailmassa.

Kehitysyhteistyön tavoitteissa näkyy nyt kaupan ja yrittäjyyden tukeminen. Yrittäjyyden tukeminen kehitysmaissa on sinänsä hyvä asia, mutta hallitusohjelma näyttää kannustavan lähinnä suomalaisten vientiponnisteluja jo aikaisemmin huonoiksi havaittujen korkotukiluottojen palauttamisen muodossa.

Herääkin kysymys siitä, mitä kehitysyhteistyö meille tarkoittaa? Edistetäänkö kehitysyhteistyöllä haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten asiaa vai suomalaista kauppapolitiikkaa? Kehitysyhteistyössä siirrytään nyt heikoimpien auttamisesta kehittyvien maiden kanssa tehtävään kauppaan. Heikkoja valtioita nämä eivät hyödytä vaan ne jäävät tuen ulkopuolelle. Kansalaisjärjestöillä olisi edelleen paljon tehtävää ihmisoikeuksien edistäjinä sekä kansalaisyhteiskunnan vahvistajina.

Näillä eväillä ei puututa eriarvoisuuden kasvuun. Köyhyyden jäljet näkyvät aina ensimmäisinä naisten ja lasten elämässä. Miten tällaisella politiikalla tuetaan kaikkein tärkeintä eli henkisen pääoman kasvua, erityisesti lasten koulutusta?


Sara Alanen

Kirjoittaja on Interpedian kehitysyhteistyöpäällikkö



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *