Juurimatka ja Nativeland Visit 2015

Nimeni on Anni Rusi. Olen helsinkiläinen 20-vuotias toisen vuoden sosionomi–diakoniopiskelija ja muusikko. Olen asunut lähes koko ikäni Suomessa, vaikka juureni ovatkin Thaimaassa. Minut adoptoitiin Suomeen, kun olin reilu vuoden ikäinen.

Ennen kuin kerron teille matkastani Thaimaahan 2015, haluan kertoa jotain taustastani. Olin niin sanotusti löytölapsi. Siihen aikaan Thaimaassa ei tarvinnut kertoa omia henkilötietojaan, jos halusi jättää lapsen. Minulla ei siis ole tietoa kuka minut jätti sairaalaan. Kaikkien tutkimusten jälkeen minut vietiin sairaalasta lastenkotiin Nakhon Si Thammaratissa (Si Thammarat Home for Boys). Lastenkodista pääsin sijaisperheeseen, jossa vietin aikani adoptioon asti.

Juurimatkani alkoi Helsinki–Vantaan lentokentältä 14.7.2015. Olin yrittänyt valmistautua matkaan erityisesti henkisesti, sillä tiesin, että se tulisi olemaan todennäköisesti yhtä tunteiden vuoristorataa vieraassa, vaikkakin tutussa maassa, tuntemattomien ihmisten keskellä. Matkaan valmistautuessa jouduin käsittelemään isoja asioita ja tunteita. Tein matkan vanhempieni kanssa, jotka erosivat, kun olin pieni. Yhteinen matka tuntui aluksi oudolta ajatukselta ja etsin tuolloin muutenkin itseäni. Ajatuksia oli siis paljon ennen matkaan lähtöä, mutta tiesin, että olisin katunut kotiin jäämistä. Olihan se ainutlaatuinen mahdollisuus päästä tutustumaan omiin juurin ja uusiin ihmisiin.

Ensin suuntasimme viikoksi Nakhon Si Thammaratiin. Yövyimme siellä samassa hotellissa, jossa vanhempani olivat hakumatkalla (Twin Lotus Hotel). Mieleeni paikasta on jäänyt erityisesti hotellin hyvä ruoka sekä hotellissa soittanut bändi, joka loi tunnelmaa hotellin terassilla illan pimetessä.

Nakhon Si Thammaratissa kävimme vierailulla silloisessa lastenkodissani (Si Thammarat Home for Boys). Mukana oli sosiaalityöntekijä, joka toimi samalla oppaanamme. Lastenkodin johtajan iloinen vastaanotto oli sydäntä lämmittävä. Saimme yllättäen tavata hoitajia, jotka olivat minuakin hoitaneet. Lastenkodilla saimme myös nähdä minusta kuvan, jota emme olleet ikinä nähneet.

Otimme paljon kuvia ja pääsimme tutustumaan lastenkodin uudistettuihin tiloihin. Muun muassa uudistettu vauvala oli ihana. Yksi vauva vei minunkin sydämeni. Mietin aina välillä matkamuistoihin palatessa, että mitähän mahtaa tälle pikkuiselle kuulua tänä päivänä. Päivään mahtui itkua ilosta ja kiitollisuudesta, mutta myös naurua.

Perheen sekä läheisten määritelmä on ollut minulle aina selkeä. Perheeseeni kuuluu läheisimmät ystävät, vanhemmat, isovanhemmat ja muut sukulaiset sekä koira. Kuitenkin nyt vanhemmalla iällä olen alkanut pohtia, mitä biologiset vanhempani ovat minulle. Lastenkodissa vieraillessa tajusin, että vaikka biologisista vanhemmistani ei ole tietoa, ovat esimerkiksi nuo samaiset hoitajat olleet minulle perhettä. Olen saanut elämäni aikana monelta taholta tukea kasvuun ja kehitykseen. Kaikki nuo ihmiset ovat olleet merkityksellisiä minulle.

Toisena päivänä menimme taksilla Trangin sairaalalle, johon minut oli pienenä jätetty.

Sairaalakäynti herätti minussa monenlaisia tunteita. Sairaala ei ollut minulle millään tavalla tuttu entuudestaan eikä minulla ole sieltä muistikuvia. Trangin sairaala ei ole kehittyneimpien sairaaloiden joukossa ja se näkyi monin tavoin. Saimme kuitenkin mukavan asiakaspalvelijan oppaaksi, vaikka aluksi kielimuuri tuli vastaan, kun he luulivat, että olisin halunnut lääkärille. Oppaan tyyni olemus ja asiantuntemus rauhoittivat lopulta.  Keskosten osastolla otimme hoitajien kanssa yhteiskuvia ja annoimme heille Suomesta tuotuja tuliaisia. Arvelimme, että olen itsekin saattanut olla pienenä keskosten osastolla.

Seuraavaksi suuntasimme Bangkokiin taksilla. Sieltä alkoivat huikeat kaksi viikkoa Nativeland Visitiä. Majapaikkamme sijaitsi Bangkokin ytimessä hulppeassa Hotel Dusit Thanissa. Nativeland visit on muutaman vuoden välein järjestettävä kansainvälinen juurimatkatapahtuma. Thaimaan valtio järjestää tapahtuman, johon kutsutaan adoptoituja perheineen ympäri maailman. 2015 meitä oli matkalla noin 500 ihmistä. Perheitä tuli todellakin ympäri maailman, Suomen lisäksi esimerkiksi Ranskasta, Australiasta, Irlannista, Ruotsista jne.

Ilmoittautumisen jälkeen meidät toivotettiin tervetulleiksi avajaisseremoniassa.

Viikot pitivät sisällään paljon vierailuita erilaisissa paikoissa. Ensimmäinen niistä oli Thaimaan prinsessa Maha Chakri Sirindhornin palatsi (Royal Chitralada Palace). Sitä varten harjoittelimme palatsin toimintamalleja hotellilla isossa salissa. Palatsissa oli tarkkaa, kuinka tervehditään prinsessaa, minkälaisella etäisyydellä ollaan sekä miten lahja ojennetaan. Jokainen perhe siis antoi prinsessalle pienen lahjan. Palatsi sekä sen piha-alue olivat valtavan kokoisia. Piha-alueella porttien sisäpuolella sijaitsi myös kuninkaallisten oma ”terveyskeskus”.

Toisena vierailupaikkana oli Ayutthaya, Thaimaan entinen pääkaupunki, missä suuntasimme muinaiselle palatsialueelle. Mieleeni jäi valtava puu, jonka juuret ovat ajan saatossa nostaneet maan alle hautautuneen patsaan pään maan pinnalle. Bussimatkoihin jännitystä toi se, että pääsimme liikkumaan aina poliisisaattueen turvaamana läpi Bangkokin ja liikenne pysäytettiin meidän vuoksemme. Bussiletkan takana ajoi myös ambulanssi.

Tässä välissä suurin osa muusta porukasta lähti vierailemaan omissa lastenkodeissaan Bangkokissa, jotka ovat isompia kuin omani, esimerkiksi Phayathai Babies’ Home, Pakkred Babies’ Home sekä Rangsit Babies’ Home.

Seuraava kohteemme oli Chiang Mai, joka sijaitsee Thaimaan pohjoisosassa. Meitä vastassa oli paikallisia ja pääsimme tutustumaan heidän kulttuuriinsa laulu- ja tanssiesityksen kautta. Chiang Maissa yövyimme Holiday Inn hotellissa. Seuraavana päivänä Chiang Maihin saapumisen jälkeen vietimme Thaimaan prinsessan syntymäpäiväjuhlaa. Vierailimme myös elefanttifarmilla sekä orkideapuutarhassa.

Viimeisenä iltana Nativeland Visit päätettiin yhdessä Farewell partyn tunnelmissa Chiang Maissa. Farewell party oli yhtä juhlaa, vaikka itkultakaan ei vältytty. Juhlassa jokainen maa oli valinnut edustajia, jotka pitivät esityksen isossa juhlasalissa. Sain kunnian olla osana Suomen edustusta. Esitin kitaralla säestäen laulun, jonka olin tehnyt kyseistä tilaisuutta varten. Esitimme oman esitykseni jälkeen vielä porukalla suomenkielisen kappaleen. Erityisesti mieleeni jäi lastenkotien työntekijöiden esitys. He lauloivat meille yhdessä lavalla The Beatlesin All you need is love, mihin kaikki yhtyivät mukaan laulamaan. Loppupuheen ja hyvän ruuan sekä ohjelman jälkeen tuli ”hyvästien” aika.

Kaiken kaikkiaan olen erittäin iloinen, että lähdin matkalle ja kiitollinen vanhemmilleni, jotka mahdollistivat matkan omalta osaltaan. Suosittelen Nativeland Visitiä jokaiselle, joka haluaa uusia elämyksiä, mukavaa yhdessäoloa sekä uusia kavereita ympäri maailman. Toivottavasti vielä joskus pääsen kokemaan tuon kaiken!

Anni Rusi
Kirjoittaja työskenteli Interpediassa harjoittelijana syksyllä 2021