Kaksi nuorta isää pohtii isyyden merkitystä itselleen. Näiden ajatusten myötä toivotamme hyvää isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isähahmoille! Isyys on ylpeyttä, halua antaa kaikki mitä annettavana vain on mukaan elämän matkalle. Isyys on hämmästystä, ihmettä. Yhtäkkiä on vastuussa jostain uudesta, hauraasta ja täysin muista riippuvaisesta elämästä. Jostain, joka on syntynyt tyhjästä. Isyys on itseäni suurempi, tunne ja vastuu, joka muuttaa sanan tarkoituksen mistään aiemmasta. Isyys on riittämättömyyttä. Aikaa, jaksamista ja osaamista ei millään riitä kaikkeen. Aika ja jaksaminen menee suureksi osaksi elintason turvaamiseen, ja mitä lopulla tekee, on epävarmaa: mitään täydellistä vanhemmuuden opaskirjaa kun ei ole. Isyys on epävarmuutta ja nöyryyttä, kiitollisuutta asioista, joihin ei itse voi edes vaikuttaa. Isyys on myös varmuutta ja kiteytymistä. Enää ei ole mitään välimuotoja, Schrödingerin laatikko on avattu ja kissa on elossa. Lasta ei saa paussille, eikä itse saa enää lomaa vanhemmuudesta. Sen tajuamiseen menee hetki, mutta muutos on pysyvä eikä paluuta ole. Isyys on pysäyttävää ja herkkää, se luo tarkoitusta jopa tarkoituksetta tarpovalle. Isyys on pelkoa. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, lasta ei voi suojella kaikelta. Mitä jos jotain tapahtuu ja muuttaa elämän lopullisesti, tai lopettaa sen? Pelon voi joko kieltää tai sen voi hyväksyä tosiasiana, ja arvostaa jokaista saamaansa hetkeä lahjana. Isyys on silmät onneen avaava, se tekee arkisista asioista täysin uusia ja jännittäviä.