Isovanhempien ja läheisten kautta adoptoitu osaksi sukupolvien ketjua

Interpedia ry, Pelastakaa Lapset ry ja Yhteiset Lapsemme ry järjestivät maaliskuussa adoptioillan adoptiolasten isovanhemmille ja adoptiolastenlasta odottaville tuleville isovanhemmille sekä perheiden muille läheisille. Tilaisuus keräsikin lähes satapäisen yleisön, josta suurin osa vielä odotti adoptiolasta sukuunsa.

Jokainen reppu ja polku on erilainen

Illan ensimmäisen esityksen piti kouluttaja Sanna Mäkipää, joka pureutui kiintymyssuhteisiin ja siihen, millaisia kokemuksia adoptiolapsen taustaan voi liittyä. Aluksi Mäkipää esitti yleisölle kysymyksen: millaisia ovat adoption kautta tulevan ja perheeseen syntyvän lapsen tilanteiden väliset erot? Salissa alkoi välitön puheensorina, kun vierustovereiden kanssa jaettiin näkemyksiä ja kokemuksia. ”Biologiset lastenlapset tulla tupsahtavat muutaman kuukauden odotuksen jälkeen, kun adoptiolapsenlapsen kohdalla ei voi tietää kauanko odotus tulee kestämään”, kuvasi yksi osallistuja tunnelmiaan. ”Jokainen adoptiolapsi on varmasti kaivattu, toivottu ja odotettu”, kiteytti toinen osallistuja. ”Adoptiolapsella on jo historia – mitä kaikkea se voikaan tarkoittaa?”, pohti kolmas osallistuja.

tunturi72Adoptiolapsella on tosiaan jo mukanaan repullinen kokemuksia ja ne voivat olla varsin rankkojakin. Adoptiolapsella on ollut kavereita lastenkodissa, tuttuja hoitajia ja ehkä sijaisperhe – kaikki nämä kokemukset kasvattavat kokemusten reppua. Adoptioperheen läheistenkin on hyvä ymmärtää ainakin yleisellä tasolla millaisista taustoista adoptiolapset uuteen kotimaahan saapuvat. Kuitenkin on hyvä muistaa, että jokaisen lapsen polku ja reppu on erilainen.

Yhteistä kaikille adoptiolapsille on kuitenkin hylkäämiskokemus, joka jättää aina jälkensä. Osalla niitä kokemuksia voi olla useampiakin. ”Tuota jälkeä voi kuitenkin korjata, sillä hoivalla saadaan aikaan korjaavia ja eheyttäviä kokemuksia”, muistutti Mäkipää. Kiintymyssuhteen rakentumisen kannalta lapsen on oleellista saada kokemuksia siitä, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Koska niin monelta adoptiolapselta on puuttunut lapsen ja vanhemman kahdenvälinen suhde, ottaa suhteen rakentuminen oman aikansa. Uuden ihmissuhteen rakentaminen kun on aloitettava aivan alusta. Tämä vaatii mielenmalttia vanhempien lisäksi myös isovanhemmilta ja muilta läheisiltä, koska kiintymisen ja luottamuksen opettelu vie lapselta aikaa.

Vaikka tällä hetkellä monet Suomeen adoptoitavista lapsista ovat kotiin tullessaan jo leikki-ikäisiä, on adoptioperhe ”vastasyntyneen perhe” kiintymyssuhteen osalta riippumatta siitä, missä iässä lapsi tulee. Onkin hyvä muistaa, että juuri kotiin saapunutta viisivuotiasta adoptiolasta ei kannata heti verrata samanikäiseen serkkuunsa.

Mikä on isovanhempien ja läheisten rooli?

Niin Mäkipää kuin illan muutkin puhujat; sosiaalityöntekijät Malla Jauhiainen (Interpedia) ja Leena-Mari Vehmas (Pelastakaa Lapset) sekä adoptoidun näkökulmaa edustanut Anju, korostivat isovanhempien ja muiden läheisten merkitystä adoptioperheelle. Adoptioneuvonnassa työskentelevä sosiaalityöntekijä Vehmas totesi, että elämä adoptioperheenä voi yllättää monella tapaa, sen vuoksi on hyvä pohtia omaa tukiverkkoaan jo adoptioneuvonnan aikana. Tulevien adoptiovanhempien on hyvä keskustella avoimesti myös tulevien adoptioisovanhempien ja muiden läheistensä kanssa lapseen liittyvistä odotuksista ja siitä, millaisia erityispiirteitä adoptioperheen arkeen voi liittyä, pohti Interpedian adoptiopalvelussa työskentelevä Jauhiainen. Puhujat tuntuivat olevan yhtä mieltä siitä, että lähisuku ja ystävät voivat olla adoptioperheen tukena alusta asti, mutta lapsen perushoito on hyvä pitää aluksi vain vanhempien tehtävänä, jotta lapsi kiintyisi ensin vanhempiinsa.

”Mummon kanssa yhdessä leivottujen karjalanpiirakoiden kautta liityin osaksi sukuni tarinaa, osaksi sukupolvien ketjua”, kuvasi adoptoitu Anju kokemuksiaan. Yhteiset kokemukset, tuki ja huolenpito liittävät adoptoidun osaksi lähipiiriä, perheyhteisöä. Tässä tehtävässä isovanhemmilla kuin perheen muillakin läheisillä on valtavan tärkeä tehtävä. Illan päätteeksi salista tuntuikin purkautuvan motivoitunut tulevien isovanhempien, sukulaisten ja läheisten joukko, jotka innolla odottavat uutta perheenjäsentä.


Minna Ala-Orvola
Järjestösuunnittelija

Minna Ala-Orvola on työskennellyt Interpediassa vuodesta 2013.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *