Globaalikasvatusta raunioiden keskellä

Järjestämme tällä viikolla valokuvatyöpajan 13–16-vuotiaille koululaisille Khokanan kylässä Nepalissa. Vastaavanlaisia työpajoja on tarkoitus järjestää myös suomalaisissa kouluissa, jotta suomalaisnuoret ja nepalilaisnuoret pääsisivät kurkistamaan toistensa arkeen valokuvien kautta. Nuorten itse ottamista kuvista ja heidän haastatteluistaan kootaan digitaalisia tarinoita, jotka kertovat mm. siitä, mitä oppiminen merkitsee nepalilais- ja suomalaisnuorille.

Työpaja järjestetään Khokanan historiallisessa newarikylässä, joka tuhoutui pahoin kevään maanjäristyksissä. Ajankohta muutti hanketta paljon. Digitarinoiden teemana on korostaa oppimisen tärkeyttä, mutta luulen, että näille lapsille työpaja merkitsee myös muuta. Hengähdystä arjesta, mahdollisuutta ilmaista itseään kuvien kautta, muistutusta siitä, kuinka elämä jatkuu sillä hetkellä, kun tuntuu, että kaikki on menetetty.

Khokana

Khokana

Nepalissa monet lapset ja nuoret kärsivät katastrofin jälkeisistä henkisistä traumoista. Työpajan aikana surua ja ahdistusta ei kuitenkaan huomaa lapsista. He käyttäytyvät kuin mitkä tahansa teinit missä päin maailmaa tahansa; ottavat selfieitä ja ryhmäkuvia sormien osoittaessa peace-merkkiä. Mutta omakuvissa maanjäristys jo näkyy, väliaikaisten majojen siniset pressukatot vilisevät niissä. Suuri osa kyläläisistä asuu näissä majoissa kylän laitamilla, sillä Khokana on saanut purkutuomion. On vielä epäselvää mitä Unescon maailmanperintölistallekin povatusta kylästä tulee jäämään jäljelle. Vaarana on mm. se, että suurmaanomistajat ostavat maat pilkkahintaan köyhiltä khokanalaisviljelijöiltä. Näin vuosisatoja vanha newarikylä omintakeisine perinteineen katoaisi kokonaan.

Olin aikaisemmin keskustellut kumppanijärjestömme johtajan, khokanalaisen ja itsekin kotinsa menettäneen Narendra Dangolin kanssa globaalikasvatushankkeen tarkoituksesta. Maalailin hänelle kuvia suomalaislapsista, joista kasvaa suvaitsevaisia maailmankansalaisia, jotka ymmärtävät globaalin vastuun merkityksen. Narendra kuitenkin pohdiskelee nepalilaisnuorten reaktioita, jos he näkevät yltäkylläisyyttä suomalaisnuorten kuvista. Menen hetkeksi hiljaiseksi. Olin kuvitellut kuvien lähinnä kertovan nuorten samanlaisuudesta, siitä kuinka teinit ovat teinejä kansallisuudesta ja etnisyydestä huolimatta. Narendran mielessä kuitenkin on, että lapset saattavat turhautua nähdessään miten paljon muilla on. En tiedä mitä vastata. Ehkä lapsilla on oikeus nähdä miten muualla eletään. Ehkä sen pitääkin suututtaa.

Aihe on erityisen kipeä kehyleikkausten keskellä. Olen joutunut keskustelemaan Narendran kanssa siitä, että hankkeemme ovat nyt vaakalaudalla. Suomella menee nyt taloudellisesti huonosti, on lama, vienti ei oikein vedä. Meillä on nyt niin vähän. Ilmassa leijuu kuitenkin toinen kysymys. Entä jos ei olisi mitään?

Kuvat: Tuukka Ervasti

Lue lisää globaalikasvatushankkeestamme Mitä opin tänään


Sara Alanen

Kirjoittaja on Interpedian kehitysyhteistyöpäällikkö



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *