Interpedian ruotsinkielisenä harjoittelijana olen pohtinut paljon adoptioon liittyviä kielikysymyksiä. Olen muun muassa miettinyt, mitkä asiat voivat vaikuttaa kielen kehitykseen. Minua kiinnostaa myös se, mitä kaksikielisten adoptionhakijoiden tulisi ottaa huomioon lasta adoptoitaessa. Adoptiolasten kielenkehitys Kansainvälisesti adoptoidun lapsen kieli kehittyy usein eri tavalla kuin suomalaissyntyisen tai maahanmuuttajalapsen. Adoptiolapsi oppii usein ensimmäisen kielensä kotimaassa, tätä kieltä voidaan kutsua myös lapsen syntymäkieleksi. Toisin kuin maahanmuuttajalapsilla, adoptiolapsen ensimmäinen kieli ei yleensä säily. Kieli kehittyy lapsen välittömän ympäristön vaikutuksesta, ja jos lapsi ei kuule ensimmäistä kieltään samassa määrin kuin syntymämaassaan, alkaa lapsi ensin menettää sanavarastoaan ja sitten kielen ymmärtämistä. Joskus lapset myös kieltäytyvät puhumasta syntymäkieltään adoption jälkeen, mikä koskee erityisesti vanhempia adoptiolapsia. Jotkut adoptoitujen lasten kielenkehityksen piirteet kuitenkin muistuttavat maahanmuuttajalapsia. Ensin kehitetään ns. välikieli, joka sisältää jälkiä syntymäkielestä, ja sitten välikieli korvataan adoptiokielellä. Adoptiokielestä tulee sitten lapsen uusi äidinkieli. Noin vuoden kuluessa lapsi näyttää oppivan ikätasoista arkikieltä ja ääntämistä, mikä koskee myös vanhempia adoptoituja lapsia. Kestää kuitenkin noin kaksi vuotta ennen kuin lapsi on saavuttanut ikätasoisen kielitaidon. Lapset oppivat myös yksilöllisesti kielen eri osa-alueita, eli lapsella voi olla esimerkiksi hyvä ääntäminen ja sanavarasto, mutta huonompi kieliopin hallinta. Merkittävä ero adoptoitujen ja biologisten lasten kielenkehityksen välillä on se, että adoptoidut lapset oppivat puhumaan nopeammin kuin ymmärtämään kieltä. Lapsen kielenkehitys tapahtuu vuorovaikutuksessa muiden kanssa ja se alkaa jo raskauden aikana, kun hän kuulee erilaisia ääntämisiä ja painotuksia. Lisäksi lapsen kielenkehitykseen vaikuttavat elinympäristö sekä biologiset ja psykologiset tekijät. Lapsen kielenkehitys tämän ollessa 1–2-vuotias vaikuttaa adoptiokielen oppimiseen. Jo toimiva kielitaito auttaa myös toisen kielen kehittymistä. Lisäksi tutkimusten mukaan noin kolmanneksella adoptiolapsista on kielenkehityksen vaikeuksia. Kieli voidaan jakaa kahteen osa-alueeseen, sosiaaliseen ja akateemiseen kieleen. Tutkimukset osoittavat, että vaikka adoptoitujen lasten sosiaalinen kieli on sujuvaa, akateeminen kieli voi olla puutteellista. Esimerkiksi koulussa lapsen akateeminen kielitaso näkyy siinä, kuinka laaja lapsen sanavarasto on, osaako lapsi käyttää synonyymejä ja kykeneekö hän ratkaisemaan ongelmia kielen avulla. Kaksikieliset perheet Kaksikielisten perheiden vanhempia neuvotaan puhumaan lapselleen sitä kieltä, jota he hallitsevat syvällisimmin. Yleisesti ottaen kaksikielisissä perheissä vanhempien tulee olla johdonmukaisia lapsen kanssa eikä sekoittaa isän ja äidin kieltä. Jos lapsi alkaa sekoittaa molempia kieliä keskenään, on hyvä korjata hänen puhettaan. Vanhempien ei kuitenkaan pidä jatkuvasti oikaista lasta ja pyytää tätä toistamaan oikeaa sanaa, koska silloin lapsesta saattaa tuntua, että vanhemmat eivät hyväksy häntä. Jos vanhemmat haluavat myöhemmin testata lapsen kielen ymmärtämistä, heidän tulee myös muistaa, että vain yhdestä kielestä tulee lapselle hallitseva. Minulla oli mahdollisuus keskustella adoptiokuraattori Anja Wikstedtin kanssa kaksikielisistä adoptioperheistä. Anjan mielestä on hyvä, että vanhemmat puhuvat omaa äidinkieltään, sillä se on myös heidän tunnekielensä. Hän uskoo kuitenkin, ettei alussa kannata olla täysin joustamaton adoptiolasten suhteen, vaan pitää ajatella ensisijaisesti lapsen turvallisuutta. Jos lapsi esimerkiksi puhuu englantia tai espanjaa, vanhemmat voivat käyttää hakumatkan aikana sanoja, joita lapsi osaa näillä kielillä, vaikka ne eivät olisikaan omaa äidinkieltä. Näitä sanoja voi olla tarpeen käyttää myös hakumatkan jälkeen. Kun käyttää lapsen ymmärtämiä sanoja, luo lapselle turvallisuuden tunnetta. Siksi on tärkeää miettiä, mikä on lapselle parasta. Tarvittaessa vanhemmat voivat käyttää myös apuvälineitä, kuten kuvia. Papunetin sivuilla voi koota omia kuvasarjoja (linkki alla). Adoptiokuraattorin ajatuksia lasten kielenkehityksestä Anja Wikstedt sanoo myös, että on tärkeää muistaa, että lapsella voi olla suuria puutteita ensimmäisen kielen kehityksessä. Lapsella ei ehkä ollut tarpeeksi mahdollisuuksia puhua aikuisen kanssa lastenkodissa. Adoptiolapset oppivat helposti jokapäiväistä kieltä, mutta usein vasta peruskoulun jälkeen huomataan, että akateemisessa kielessä on aukkoja. Nämä puutteet johtuvat usein lapsen ajasta syntymämaassa ja kielenkehityksen olosuhteista siellä. On tärkeää olla kärsivällinen, ja olla asettamatta samoja odotuksia adoptoitujen lasten kielenkehitykselle kuin biologisille lapsille. Lisäksi on muistettava, että lapset ovat erilaisia ja kielen kehitys on hyvin yksilöllistä. Tämä on tärkeää muistaa, jos perheessä on useita adoptoituja lapsia, koska kaikki eivät välttämättä opi kieltä samalla tavalla. Lähteet:Adoptiopäivän antiaAdoptoitu lapsiAdoptioluento II: Adoptoitu lapsi ja nuori koulussa.Ett nytt modersmålOma kieli kullan kallisPapunet Julia LindroosSosiaalityön opiskelija Svenska social- och kommunalhögskolanissaKirjoittaja työskenteli harjoittelijana Interpediassa keväällä 2022